YK ja Syyria

 

Tänään on kansainvälinen YK: n päivä ja sen kunniaksi Suomen lippu nousi salkoon. Tehtävä oli tänään hyvin erikoinen, koska se herätti kysymyksiä ja tunteita. Välillä mietin, että lipun paikan pitäisi olla puoli väliä salkoa Syyrian tilanteen takia ja YK:n heikot tulokset Syyrian rauhan edistäjänä.

lippu

Syyrian sisällissota on kestänyt yli 5 vuotta ja sen aikana yli 400 000 syyrialaista on kuollut. Se on aika puistattava hinta mille tahansa konfliktille. Lippusalon luona mietin mitä varten YK on yhä olemassa, jos se ei tee sitä mitä varten se luotiin: rauhaa edistämään, mutta myös sen saavuttamaan. Tiedän että tilanne YK: n piireissä ei ole kovin hyvä osittain siksi, koska Kiina ja Venäjä ovat asettuneet Syyrian hallituksen puolelle. Kaikki muut sodan osapuolet ovat niin hajanaisia, ettei yhtenäisestä hallituksen vastaisesta rintamasta voida puhua.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Syyrian sota on kehittynyt kansainväliseksi konfliktiksi sitä muka kun USA ja Venäjä sotivat Syyrian maaperällä. Ollaan siis menossa hankalampaan suuntaan.

Ratkaisu Syyrian konfliktiin ei voi löytyä ilman muiden arabimaiden tahtoa ja tuntuu siltä, että myös arabimaat eivät tee tarpeeksi Syyrian rauhan eteen. YK: n rooli korostuu nyt entistä enemmän, mutta pystyykö YK tuomaan rauhaa Syyriaan? Mitä me voimme tehdä? -Voimme haastaa päättäjiä etsimään ja edistämään ratkaisuja rauhan saamiseksi.

Tänään Helsingin rautatieasemalla kokoontuu ihmisiä marssimaan Syyrian rauhan puolesta. Rauhanmarssin kutsussa lukee, että marssi lähtee kello 17 Rautatientorilta ja etenee Senaatintorille. Siellä muodostamme torin kokoisen elävän rauhanmerkin, jota varten toivomme osallistujia ottamaan mukaansa kynttilöitä. Marssilla on myös mukana lähes sata toimijaa; järjestöjä, ammattiyhdistyksiä, uskonnollisia yhteisöjä, teattereita ja yrityksiä.

 

Mainokset

Sota-aseista pahin

Tänään maailma näyttää synkemmältä kuin eilen, ja syypäät ovat uudet terrori-iskut Pariisiin.

Tiedämme olennaisimman: uhreja on yli sata ja jo yksi viaton uhri on liikaa.

Moni ajattelee nyt, että koska Ranska on tärkeä USA:n liittolainen terrorismin vastaisessa sodassa, Ranska on terrorismin kohteena. Varmasti vaaditaan Ranskaa lopettamaan sotansa terroristeja vastaan. Tuskin Ranska nyt tekee niin, ja pitää tehdä niin.

Moni ajattelee nyt, että koska Eurooppaan on tullut tuhansia turvapaikanhakijoita sodassa olevista maista, Euroopan rajat pitää nyt sulkea heti. Terroristi tulee vaikka muureja olisi, jos terroristin pitäisi tulla. Toki on se niinkin, että nyt ei tarvitse muuta kuin ilmoittaa olevansa turvapaikan tarpeessa, ja pääsee maahan. En siis vastusta ajatuksia siitä, että jo lähtömaissa turvapaikanhakijoita autettaisiin ja haastateltaisiin, mutta kun samalla samat tahot, jotka huutavat nyt, että pitää palauttaa ihmiset lähtömaahansa ja auttaa siellä, lopettavat avun auttamista vaikkapa kehitysyhteistyön muodossa.

Toiseksi nykymaailmassa yksittäisten terroristien pääsyä maahan kuin maahan voidaan estää, mutta kovin tehokkaasti ei voi estää oman maan kansalaisten radikalisoitumista ja terroritekoja. Nettiproselytismi ja nettipropaganda ovat jo monta vuotta olleet terroristijärjestöjen ja ryhmien käytössä ja vai hullu vaatisi, että nyt nettiyhteydetkin pitäisi sulkea.

Emme voi tietää, mitä toisen ihmisen päässä liikkuu, ja siksi terroristi on sodan pahin ja petollisin tappokone. Terroristi levittelee kauhua ja sotaa sota-alueen ulkopuolellekin. Koko maailma on terroristin sota-alue.

Mutta ihminen ei ole yksin terrorismisodassa ja silloin, kun länsimaiden tehokkaat sotalentokoneet ”vahingossa” pudottavat lastinsa siviilien päälle, nähdään sen ”normaalina” sotatapahtumana eikä terroritekona. Valtiotkin harrastavat terrorismia siviilejä kohtaan, milloin vapauden ja milloin demokratian nimissä.

Surullisinta on, että moni viaton ihminen, joka pakenee sota-alueista rauhaan, ei aavista päättyvänsä toisenlaisen sota-alueeseen, jossa terrorismi ja viha vallitsevat. Vihan maailmalle ei pitäisi antaa sijaa.