Vihapuheista pitää varoittaa

Olen kirjoittanut vuodesta 2007 Uuden Suomen blogiin ja tänään sain ensimmäisen varoituksen. Syynä historialliselle tapahtumalle on se, että vastauksena yhden kommentoijalle kirjoitin, että hänen kommenttinsa tuo mieleen Anders Breivikin sanoja.
Norjalainen äärioikeistolainen Breivik perusteli tekonsa muun muassa sillä, että Utøyan saarella olleet leirille osallistuneet vasemmistolaiset nuoret olisivat edistäneet Norjan muuttumista monikulttuuriseksi ja islamilaiseksi maaksi. Blogini kommentoija syyttää minua ja muita ”elintasosiirtolaisten” tulosta Eurooppaan. Hänen mukaansa meitä on varoitettu ja pyysi minua muun muassa pyytämään anteeksi.
Tässä tuon herran kommentti: ”Pahuuden syyttäminen lieneekin se viimeinen konsti pestä käsiä omasta vastuusta sen suhteen, ettei Suomen maahanmuuttopolitiikka ole vieläkään hallinnassa.

Sinulle hengenheimolaisine kerrottiin kyllä mihin tämä kaaos euroopassa johtaa. Te syljitte päälle sanoin ja syyllistitte tuhansia ja tuhansia kantasuomalaisia rasisteiksi.

Ja minkä takia? Sen vuoksi, että elintasosiirtolaisilla olisi mahdollisimman esteetön tulo eurooppaan käyttämään hyväkseen suomalaista sosiaaliturvaa. Koska teidän mielestä kaikilla maailman siirtolaisilla on oikeus tulla käyttämään hyväkseen suomalaista sosiaaliturvaa.

Saisit omasta puolestasi pyytää anteeksi ja hävetä.”

Tässä kommenttini, josta sain varoituksen: ”Luin Immosen kommentin ja tuli mieleen sen verran mitä olen lukenut Anders Behring Breivikin viesteistä ja perusteluista omalle hirmuteolle”. Näin ei saanut sanoa.

Herran kommentti on asiaton, koska lietsoo vihaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ajattelevat kuten minä. Kuka meitä suojelee? Silloin, kun vastasin tuohon kommenttiin, jätin pois sen minkä minun olisi pitänyt kysyä kyseiseltä kommentoijalta eli pitikö meidän kaltaisiamme nyt olla varuillamme, koska me olemme hänen mielestä syyllisiä hänen kokemansa vääryyteen.

Uusi Suomi päätti varoitta minua asiattomasta kommentoinnista, mutta tämän herran kommentti on ollut blogissani vapaasti luettavissa.

Kuten Suomen kuvalehdessä todetaan suomalaiset maahanmuuttokriitikot ovat kuin yhteisestä sopimuksesta ottaneet etäisyyttä norjalaisen Anders Behring Breivikin ajatuksiin.

Otan nöyrästi varoitusta vastaan, mutta kommenttini tarkoitus oli osoittaa, että viha vie joskus pahoihin tekoihin. Suomessakin on vihaisia ihmisiä, jotka lietsovat vihaa erimielisiä kohtaan ja pahoja tekoja pitää estää.

Ennen kuin Uusi Suomi sulkee blogiani, pyydän ystävällisesti tietoa siitä kuinka saisin nopeasti kirjoituksiani talteen.

 

Palava2

Utöyan uhreille.

 

 

 

 

 

Eurooppalainen pakolais- ja ihmisyyskriisi

Miten kristitty voi sanoa olevansa uskossa ja samalla sanoa kylmästi, ettei tarvitse hädänalaisia auttaa muun muassa siksi, että eivät ole kristittyjä ja heidät pitää palauttaa lähtömaahansa. Silloin arvon kristitystä tulee yhtä kylmäsydäminen kuin ääri-islamisteista ”vääräuskoisia” kohtaan. Kristitty ei aseta hädänanalaisia tärkeysjärjestykseen uskontoonsa perustuen. Pääministeri Sipilä antoi hyvän esimerkin kritistyn olemuksesta. Itse en kuulu mihinkään uskontokuntaan, vaikka uskon.
Nyt moni sanoo, että pääministerin pitää antaa kotinsa ja vapaaehtoiset keräystavarat hädänalaisille suomalaisille. Nämä vaatijat unohtavat, että Suomessa asuville on ollut olemassa syntymästä lähtien sosiaaliturva ja hyvä sellainen.  Suomen sosiaaliturvan rahat tulevat veronmaksajilta, myös monilta, jotka aikoinaan ovat saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina, pakolaisina tai muista syistä. Nyt yhtäkkiä se sosiaaliturva on unohtunut ja vaaditaan kaikki meille ja vain meille.

Tässä mietin myös, että  EU järjesti aika monta huippukokousta Kreikan kriisin takia, mutta nyt pakolaiskriisin takia niitä on ollut aika vähän? Yhtäkkiä Unkari, yksi Merkel ja pari muuta päättävät miten, milloin ja minne syyrialaiset pääsevät. Toisaalta millainen pakolaiskriisi olisi, jos Merkel ei olisi päättämässä ja ottamassa suuria määriä Saksaan? Unkari kohtelee tulijoita kaltoin. Luin espanjalaisesta lehdestä, että Saksaan saapuneet pakolaiset kiitollisuudesta kutsuvat Merkelia äidiksi.

Yle raportoi, että EU:n ulkoministerit keskustelivat tänään Luxemburgissa Euroopan pakolaiskriisistä. Suhtautuminen Eurooppaan tuleviin pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin jakaa EU-maita selvästi. Esimerkiksi Saksa ja Itävalta ovat avanneet turvapaikanhakijoille rajansa, mutta Unkari rakentaa rajoilleen aitaa pakolaisten maahantulon estämiseksi. Suomen ulkoministeri Timo Soini (ps.) puolestaan haluaa pitää kiinni Dublinin sopimuksesta, jonka mukaan tulijat palautetaan siihen EU-maahan, johon ensin ovat saapuneet. Joskus siis sekä pää, että sydän pysyy kylmänä.

Espanjalaisen toimittajan mukaan Eurooppa on jakautunut solidaariseen ja itsekkääseen leiriin.

Media ja vasemmisto

Moni puhuu rahademokratiasta tarkoittaen, että rahaa ratkaisee miten demokratia toteutuu. Uskon yhä vankasti Suomen demokraatiseen järjestelmään, jossa on monta puoluetta, josta valita omansa. Toista parempaa systemiä en ole vielä kokenut. Eduskuntavaalien tulosten valossa ja vaaleista toiseen huomaa, että valitettavasti mainosrahat ratkaisevat pitkälti siitä ketkä voittavat ja ketkä häviävät.

Rahakkaat ehdokkaat ja puolueet mainostavat ja media kaipaa rahaa toimintansa pyörittämiseen. Varakkaat tahot  sanelevat mistä mediassa puhutaan. Tähän asti media on myös täyttänyt tehtävänsa vaahtikoirana ja puolueet ovat ymmärtäneet, vaälillä hampaita irvistäen,  median roolin avoimen demokratian täydentäjänä. Nyt kuitenkin edellisitä vaaleista lähtien on nähty yhden puolueen kansanedustajien tahto rajoittaa median tehtävän politiikoiden toiminnan tarkkailijoina. Milloin milläkin perusteluilla, jos joku toimittaja kritisi perussuomalaisia, niin aina nousee vihaa mediaa kohtaan.Tuorein tapaus on kuplaepisodi. Perussuomalaisia ei saanut arvostella julkisesti.

Johtuuko pelosta mainostajien kadottamisesta tai ei, media toistaa melko kriitiikkittömästi vallassa olevien termejä ja ajattelua. Esimerkiksi talousasioissa on olemassa vain se yksi totuus, joka on peräisin Valtiovarainministeriöstä ja oikeistokabineeteista. Vaatii viestinnän vastaanottajalta kriittista medialukutaitoa, jotta pystyisi itse miettimään toisin. Esimerkiksi vaalien alla näytti siltä, että kaikkialla puhuttiin leikkauksista ja veronkorotuksista ratkaisuna maan ongelmiin. Elvytyspuheet laitetiin sivuun, vaikka moni talousasiantuntija on ollut elvytyksen kannalla. Miksi media ei hehkuttanut esimerkiksi Arhinmäen linjan? Osittain siksi, koska se oli pienpuolueen puheenjohtajan linja. Surullista, mutta totta. Media meni lankaan ja myös moni äänestäjä. Tarvitaisiin aidosti puolueettomia mediakanavia vaihtoehtoisille ajatuksille.

Vasemmistoåpuolueissa on paljon parantamisen varaan, kuten se, yksinkertainen seikka, että jos vaikka kansalainen lähetyy kuntapäättäjiin tai kansanedustajiin, kansalaisen viesteihin ei reagoidea.Linjan etsinnässä ei voi mennä loputtomasti aika, muuten ollaan neljän vuoden kuluttua ehkä hankalammassa tilanteessa kuin nyt.

Puolueiden puheenjohtajan imagolla on paljon väliä, ehkä enemmän kuin kuvittelemme. Mitä saa ihmiset äänestämään Keskustaa kaupungeissakin? Vastaus on Juha Sipilä. Hankala on löytää muita selityksiä lakonisesta puolueesta. Tänään Jutta ja Antti Rinne julkaisivat yhteisen kannanoton merkitsi, että eripuraan ei ole nyt aikaa vaan yhteistyöhön. Hyvä niin ja aika tulee sanomaan oliko tuo kanannottolla merkitystä tai ei.

Moni puhuu rahademokratiasta tarkoittaen, että raha ratkaisee, miten demokratia toteutuu. Uskon yhä vankasti Suomen demokraattiseen järjestelmään jossa on monta puoluetta joista valita omansa. Toista parempaa systeemiä en ole vielä kokenut. Eduskuntavaalien tulosten valossa ja vaaleista toiseen huomaa, että valitettavasti mainosrahat ratkaisevat pitkälti sen, ketkä voittavat ja ketkä häviävät.

Rahakkaat ehdokkaat ja puolueet mainostavat ja media kaipaa rahaa toimintansa pyörittämiseen. Varakkaat tahot sanelevat, mistä mediassa puhutaan. Tähän asti media on myös täyttänyt tehtävänsä vahtikoirana ja puolueet ovat ymmärtäneet, välillä hampaita irvistäen median roolin avoimen demokratian täydentäjänä. Nyt kuitenkin edellisistä vaaleista lähtien on nähty yhden puolueen kansanedustajien tahto rajoittaa median tehtävän politiikoiden toiminnan tarkkailijoina. Milloin milläkin perusteluilla, jos joku toimittaja kritisoi perussuomalaisia, niin aina nousee perussuomalaisten kauna mediaa kohtaan. Tuorein tapaus on kuplaepisodi. Perussuomalaisia ei saa arvostella julkisesti.

Johtuuko mainostajien katoamisenpelosta tai ei, media toistaa melko kritiikittömästi vallassa olevien termejä ja ajattelua. Esimerkiksi talousasioissa on olemassa vain se yksi totuus, joka on peräisin Valtiovarainministeriöstä ja oikeistokabineteista. Vaatii viestinnän vastaanottajalta kriittistä medialukutaitoa, jotta pystyisi itse miettimään toisin. Esimerkiksi vaalien alla näytti siltä, että kaikkialla puhuttiin leikkauksista ja veronkorotuksista ratkaisuna maan ongelmiin. Elvytyspuheet laitettiin sivuun, vaikka moni talousasiantuntija on ollut elvytyksen kannalla. Miksi media ei hehkuttanut esimerkiksi Arhinmäen linjaa? Osittain siksi, koska se oli pienpuolueen puheenjohtajan linja. Surullista mutta totta. Media meni lankaan ja myös moni äänestäjä. Tarvittaisiin aidosti puolueettomia mediakanavia vaihtoehtoisille ajatuksille.

Vasemmistopuolueissa on paljon parantamisen varaa, kuten se yksinkertainen seikka, että jos vaikka kansalainen lähestyy kuntapäättäjiä tai kansanedustajia, kansalaisen viesteihin ei reagoida. Linjan etsinnässä ei voi mennä loputtomasti aikaa, muuten ollaan neljän vuoden kuluttua ehkä hankalammassa tilanteessa kuin nyt.

Puolueiden puheenjohtajan imagolla on paljon väliä, ehkä enemmän kuin kuvittelemme. Mikä saa ihmiset äänestämään Keskustaa kaupungeissakin? Vastaus on Juha Sipilä. Hankala on löytää muita selityksiä lakonisesta puolueesta. Jutta ja Antti Rinne julkaisivat yhteisen kannanoton osoittaen, että eripuraan ei ole nyt aikaa, vaan yhteistyöhön. Hyvä niin ja aika tulee sanomaan, oliko tuolla kannanotolla merkitystä tai ei.

Viime päivät ovat olleet demareille haastavia ja kun jo luulin, ettei tuosta puolueesta löydy ketään sanomaan suorat sanat entiselle ja nykyiselle puheenjohtajalle, niin luen lohjalaisen demarinuorten puheenjohtajan ja tuoreen kansanedustajan kirjoituksen, jossa hän vetoaa puoluejäseniin: Vetoan nyt joka ikiseen puolueen jäseneen: lopetetaan riitely, muiden syyttely ja toistemme kampittaminen. Tämä koskee jokaista, niin puolueen puheenjohtajaa kuin rivijäsentäkin. Nyt ei ole mitään tarvetta käydä puolueen sisäistä valtapeliä. Eikä kenenkään tule sitä lietsoa. Toivon, että tässä asiassa puolueen nykyinen ja entinenkin puheenjohtaja katsovat peiliin. Eripuraisuus ei lisää luottamustamme pätkääkään.

Ajat ovat muuttuneet, mutta vasemmistopuolueet seisahtuneet ja ikään kuin jääneet katsomaan, seuramaan oikeiston ja keskustan hommia. Kokoomuksella on selkeä linja etuoikeutettujen ja hyvinvoivien intressien ajajana. Perussuomalaisillakin on selkeä linja nyt ”maahanmuuttovastaisena duunaripuolueena”. SDP on hukannut äänestäjiänsä ja tehtävänsä kuten myös Vasemmistoliitto. Se kostautuu, ja jos linja pysyy jossain kaukana, kannatus pysyy jatkossakin matalana.

Sanoman kirkastaminen auttaisi paljon. Kuuntelin SDP: n sihteeriä Reijo Paanasta televisiossa heti vaalien jälkeen ja hän puhui niin osuvasti vähäosaisista, työttömistä jne. Paanasen sanat tulivat julkisuuteen vasta vaalien jälkeen. Taisi olla niinkin, että mediatilaakin annettiin enemmän ”mahdollisille vaalivoittajille” kuin häviäjille.

 

Haaste yhdenvetaisesti ajatteleville kansalaisille.

Uuden Suomen päätoimittaja kirjoitti 23.3.2015 blogiinsa, että ”Maahanmuuttaja voi vihdoin yltää eduskuntaan”. Vihdoin -sana oli tässä ylimääräisenä, koska näin on tapahtunut jo aiemmin, kuten Huusko itse mainitsee.

Huusko selitti kuitenkin, että ”Huhtikuun eduskuntavaaleissa saattaa tapahtua se, mitä moni on toivonut ja joku punaniskaisin myös pelännyt. On hyvin mahdollista, että lakejamme valitaan laatimaan maahanmuuttajataustainen henkilö.

Tämä olisi historiallista, vaikka kaksi Suomessa syntymätöntä meillä on jo eduskunnassa sotien jälkeen vaikuttanutkin.

Virossa syntynyt Hella Wuolijoki toimi kyllä Suomessa kansanedustajana 1946 – 1948, mutta hänkin nousi tehtävään SKDL:n varapaikalta, eli ei tullut valituksi suoraan. Parhaillaan eduskunnassa istuu Ahvenanmaalta valittu Elisabeth Nauclér, joka on syntynyt Ruotsissa ja jonka isä on Värmlannin metsäsuomalaisia.

Parhaat mahdollisuudet maahanmuuttajataustaisista ehdokkaista nyt lienevät vuonna 2011 varapaikoille jääneillä ja kansallisesti tunnetuilla Fatbardhe Hetemaj’lla (kok.) ja Nasima Razmyarilla (sd.) Helsingissä.”

Kiinnittäisin huomiota siihen, että yhdenvertaisuus lain edessä ei toteudu, kun ehdokkaita ja kansalaisia jaotellaan Suomessa syntyneihin ja muihin. Eduskunnassa tarvitaan kuitenkin valveilla olevia KANSALAISIA.

Kuten Huuskon blogissa kommentoin, varmasti moni maahanmuuttaja on kanssani samaa mieltä siitä, että on ihan turhaa puhua heistä ja meistä. Moni nettikeskustelija elää kuitenkin mielikuvituksellisessa nettimaailmassa, jossa argumentointi on radikalisoitunut. Joko ollaan maahanmuuttajia vastaan tai puolustetaan heitä. Molemmissa leirissä ajattelu on pysähtyneessä tilassa. Toiset ajattelevat saako Suomeen tulla tai ei ja toiset taas kuvittelevat, että kaikki maahanmuuttajat ovat samoissa alkuasetelmissa, ihan kuin kaikki olisivat vasta saapuneet maahan ja olisivat riippuvaisia yhteiskunnan tarjoamista erikoisista palveluista, kuten kieliopetuksesta, jne. Näin ei ole.

Markku Huusko on oikeassa siinä, että moni vastustaa kaikenlaisten kansalaisten mukana oloa päätöksenteossa, koska eivät ole syntyneet Suomessa. Toiset taas haluavat heitä päätöksentekoon, koska he ovat jotenkin erikoisia. Itse, kuten jo moni muu, olemme sitä mieltä, että eduskunnassa tarvitaan kaikenlaisia kansalaisia yhdenvertaisina kansalaisina eikä ulkoseikkojen takia.

Yleensä puhun siitä, mitä itse koen esimerkkinä yhden henkilön kokemuksesta maahanmuuttajana (mitä minä voi sille, että en ole syntynyt Suomessa) ja ehkä sitä kautta tuoda joitakin muita näkökulmia keskusteluun. Olen joka päivä tekemisissä suomalaisten kanssa monissa kylissä ja kaupungeissa Uudellamaalla ja minusta suorat kontaktit ihmisten kanssa puhuvat eri kieltä kuin nettipalstoista voisi luulla. Minä suomalaisten keskellä olen vain yksi ihminen muiden joukossa. Moni ei edes kysy mistä tulen tai mihin menen ja se käy minulle, koska kotini on täällä. Itse mietin, että olen tullut muualta vasta kun joku mainitsee sen. Valitettavasti netin kautta ei saa kovin myönteistä kuvaa Suomesta ja suomalaisista.

Markku Huusko kommentoi näin: Lisään tähän vielä tilastopohjaista asiaa. Suomen väestöstä vajaa 300 000 eli 5 prosenttia on ulkomailla syntyneitä. (Lähde: Tilastokeskus http://www.tilastokeskus.fi/ajk/tiedotteet/2014/uu…)

Eikö eduskunnan koostumuksen olisi hyvä heijastella koko kansaa? Karkealla matematiikalla ulkomailla syntyneitä tulisi olla sillä perusteella 200:sta jopa kymmenkunta. Se tuntuu isolta määrältä, mutta yksikin olisi hyvä alku.

Vastasin, että ajatuksen lähtökohta on etnisyys tai tässä tapauksessa se, etteivät nuo 300 ole syntyneet Suomessa ja näin heillä olisi muita erikoistarpeita kuin muilla Suomessa syntyneillä kansalaisilla. Näin on tiettyyn rajaan asti, kuten silloin kun ihminen saapuu maahan ja tarvitsee yhteiskunnalta tukea kotoutumiseen. Kuukausien ja vuosien kuluttua tämä tulija toimii, jos kaikki sujuu hyvin, myös yhteiskunnan hyväksi ja hän tarvitsee samoja palveluja kuin muut kansalaiset. Äitinä kannan samanlaisia huolia kuin kuka tahansa muu lohjalainen äiti.

Ei ole siis pitkälti perusteltua jakaa kansalaisia Suomessa syntyneisiin ja muihin. Moni ehdokas, kuten Nasima Razmyarilla (sd.) ja Fatbardhe Hetemaj’ /kok) eivät profiloidu maahanmuuttajaehdokkaina, koska tajuavat olevansa koko kansan palveluksessa ja näin sen pitäisi olla. Kun me päästään siihen, ettei ole olemassa tarvetta jakaa kansalaisia, niin Suomi on sitten mukavampi paikka kaikille kansalaisille.

En ajattele muita kansalaisia erilaisiksi tai erikoisiksi, koska ovat syntyneet Suomessa tai muualla. Kaikki ovat samanarvoisia. Kun kansanedustaja tai ehdokas ajaa vaikkapa työttömien asioita, niin työttöminä on monenlaisia ihmisiä, myös maahanmuuttajia.

Minusta, niin kauan kun eduskunnassa on Outi Alanko-Kahiluotoja ja ehdolla Pia Lohikosken, Paula Nordtrömin, Joona Räsäsen ja Birgit Aitakummun kaltaisia, niin asia on hyvin. Menestystä silti Nasimalle ja Fadelle!

Toinen harhaanjohtava ajatus maahanmuuttajista on se, että kaikki maahanmuuttajat olisivat heikko-osaisia. Näin ei missään nimessä ole. Moni on yksityisyrittäjänä ja/tai töissä ja työssä käyvillä maahanmuuttajilla on enemmän yhteisiä asioita muiden työssä käyvien kanssa kuin vaikkapa vasta Suomeen tulleilla.

Rohkenen pyytää, että ajattelutasolla päästäisiin siihen tilanteeseen, että suhtauduttaisiin ihmisiin pelkkinä ihmisinä, kansalaisina. En pyydä sitä maahanmuuttajavastaisilta tai/ja nuivilta vaan teiltä, jotka haluatte tulijoillekin hyvää. Niin kauan, kun puhutte ”heistä ja meistä”, syrjinnälle tulee olemaan tilaa meidän kansalaisten keskuudessa. Haaste on siis sinulle yhdenvertaisesti ajattelevalle kansalaiselle.

DSCN6946

Samanvärinen veri

Eduskuntavaalit lähestyvät ja lohjalainen eduskuntavaaliehdokas, Paula Nordström kutsui minut ja muita tapahtumaan. Paikalla oli myös Inka Hopsu Espoosta. Tilaisuuden nimi oli Monikulttuurinen Naisten päivän kahvila.

Mukana oli myös mm. Lohjan Kulttuuripajan bändi Pots Lojo, muusikot Joni Paananen, Ari Pihlström ja Felix Adje.

Elävä musiikki muuttui tosi eläväksi varsinkin loppua kohti ja kaikki ryhtyivät soittamaan eri esineillä. Paikalla oli myös maahanmuuttajien puheenvuoroja. Itse puhuin naisten arjesta ja haasteista.

Kuuntelin mielenkiinnolla mitä Felix Feli Adjella oli sanottavana. Félix on tullut Suomeen 5 vuotta sitten Länsiafrikkalaisesta Beninistä. Félix puhuu suomea hyvin. Hän opiskelee luomuviljelyä, koska vaikka hänellä oli jo ranskankielinen tutkinto kädessä, se ei Suomessa riittänyt.

Felix Adje ja itse olimme samaa mieltä siinä, että pitää puhua ihmisistä eikä lokeroida eri ihmisiä eri kastiin sen mukaan, missä ihmiset ovat syntyneet.

Toinen seikka, joka yhdisti Felixin ja minun ajattelujani on se, että työtä pitää tehdä elantonsa eteen ja työ ei tipu taivaasta. Pitää olla aktiivinen työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Kaikki ei kuitenkaan aina ole vain itsestään kiinni. Suomessa moni on valitettavasti valmis sulkemaan ovensa tulijoille eikä ole valmis antamaan mahdollisuuksia. Ihminen ei voi kotoutua, jos ei ole mihin kotoutua.

Meiltä kysyttiin, että olimmeko kohdanneet syrjintää Suomessa? Syrjintä on joskus vaikea todistaa. Kerroin esimerkiksi, kuinka heti valmistumisen jälkeen kävin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteen maisterin paperi kädessä koputtamassa eri tiedotusvälineiden ovea enkä pääsyt edes eteiseen. Olisin jopa tehnyt siivoojan hommia, jotta pääsisin taloon tutustumaan tavoille. Ei se onnistunut. Silloin se tuntui pahalta ja ankealta, mutta myöhemmin ja nyt tajuan, että kielitaitoni ei ollut silloin tarpeeksi hyvä tekemään toimittajan töitä. Toki ideoita aina on riittänyt ja olisivat voineet ottaa mukaan vaikkapa juttuideoita tuottavaksi agentiksi. Silti ei voida sanoa, että silloin syrjittiin. Monia on kuitenkin syrjitty.

Felix kertoi, kuinka hänelle on sanottu suoraan, että häntä ei palkata, koska hänen ei kuuluisi olla täällä. Felix ihmettelee, että jollekulle ulkokuori ratkaisee. Kaikessa meissä virtaa kuitenkin punainen eikä erivärinen veri, Felix sanoo.

Felix kertoi myös, että hänelle oli shokki huomata, että Suomessa ihmiset ovat toisenlaisia kuin suomalaistaiteilijat joita hän oli tavannut kotimaassa. Ihmisen koulutus, niin tulijan kuin Suomen kansalaisten koulutus voi vaikuttaa siihen, kuinka ihmisiä otetaan vastaan ja kuinka ihminen itse ponnistaa ja integroituu yhteiskuntaan. On esimerkiksi tutkitusti tiedossa, että korkeasti koulutetut maahanmuuttajanaiset työllistyvät hyvin, joskin ei aina oman koulutuksen alalla. Entäs ne naiset jotka ovat kotona? Miten heitä saadaan työllistetyksi ja yhteiskunnan junaan mukaan?

Moni piiloutuu, koska on mukavaa olla neljän seinän sisällä turvallisessa ympäristössä turvallisten ihmisten kanssa. Työstä kotiin ja toisinpäin tai/ja vain siellä. Median puheet maahanmuutosta ja kielteisyyteen keskittyvä uutisointi vaikuttaa siihen, miten maahanmuuttajia nähdään. Samalla ehkä myös siksi moni haluaa olla muuta kuin se kadulla kävelevä maahanmuuttaja. Moni haluaa olla muuta kuin poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen maahanmuuttaja, joka altistuu kaikenlaisille puheille. Onneksi moni kuitenkin on julkisuudessa ja poliittisessa toiminnassa yhdessä muiden kanssa. Myös onneksi poliittisissa puolueissa on sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat kohdata ihmisiä kuin ihmisiä, kuten sisaruksia ja veljeksiä.

Eduskuntavaalit lähestyvät ja lohjalainen eduskuntavaaliehdokas, Paula Nordström kutsui minut ja muita tapahtumaan. Paikalla oli myös Inka Hopsu Espoosta. Tilaisuuden nimi oli Monikulttuurinen Naisten päivän kahvila.

Mukana oli myös mm. Lohjan Kulttuuripajan bändi Pots Lojo, muusikot Joni Paananen, Ari Pihlström ja Felix Adje.

Elävä musiikki muuttui tosi eläväksi varsinkin loppua kohti ja kaikki ryhtyivät soittamaan eri esineillä. Paikalla oli myös maahanmuuttajien puheenvuoroja. Itse puhuin naisten arjesta ja haasteista.

Kuuntelin mielenkiinnolla mitä Felix Feli Adjella oli sanottavana. Félix on tullut Suomeen 5 vuotta sitten Länsiafrikkalaisesta Beninistä. Félix puhuu suomea hyvin. Hän opiskelee luomuviljelyä, koska vaikka hänellä oli jo ranskankielinen tutkinto kädessä, se ei Suomessa riittänyt.

Felix Adje ja itse olimme samaa mieltä siinä, että pitää puhua ihmisistä eikä lokeroida eri ihmisiä eri kastiin sen mukaan, missä ihmiset ovat syntyneet.

Toinen seikka, joka yhdisti Felixin ja minun ajattelujani on se, että työtä pitää tehdä elantonsa eteen ja työ ei tipu taivaasta. Pitää olla aktiivinen työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Kaikki ei kuitenkaan aina ole vain itsestään kiinni. Suomessa moni on valitettavasti valmis sulkemaan ovensa tulijoille eikä ole valmis antamaan mahdollisuuksia. Ihminen ei voi kotoutua, jos ei ole mihin kotoutua.

Meiltä kysyttiin, että olimmeko kohdanneet syrjintää Suomessa? Syrjintä on joskus vaikea todistaa. Kerroin esimerkiksi, kuinka heti valmistumisen jälkeen kävin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteen maisterin paperi kädessä koputtamassa eri tiedotusvälineiden ovea enkä pääsyt edes eteiseen. Olisin jopa tehnyt siivoojan hommia, jotta pääsisin taloon tutustumaan tavoille. Ei se onnistunut. Silloin se tuntui pahalta ja ankealta, mutta myöhemmin ja nyt tajuan, että kielitaitoni ei ollut silloin tarpeeksi hyvä tekemään toimittajan töitä. Toki ideoita aina on riittänyt ja olisivat voineet ottaa mukaan vaikkapa juttuideoita tuottavaksi agentiksi. Silti ei voida sanoa, että silloin syrjittiin. Monia on kuitenkin syrjitty.

Felix kertoi, kuinka hänelle on sanottu suoraan, että häntä ei palkata, koska hänen ei kuuluisi olla täällä. Felix ihmettelee, että jollekulle ulkokuori ratkaisee. Kaikessa meissä virtaa kuitenkin punainen eikä erivärinen veri, Felix sanoo.

Felix kertoi myös, että hänelle oli shokki huomata, että Suomessa ihmiset ovat toisenlaisia kuin suomalaistaiteilijat joita hän oli tavannut kotimaassa. Ihmisen koulutus, niin tulijan kuin Suomen kansalaisten koulutus voi vaikuttaa siihen, kuinka ihmisiä otetaan vastaan ja kuinka ihminen itse ponnistaa ja integroituu yhteiskuntaan. On esimerkiksi tutkitusti tiedossa, että korkeasti koulutetut maahanmuuttajanaiset työllistyvät hyvin, joskin ei aina oman koulutuksen alalla. Entäs ne naiset jotka ovat kotona? Miten heitä saadaan työllistetyksi ja yhteiskunnan junaan mukaan?

Moni piiloutuu, koska on mukavaa olla neljän seinän sisällä turvallisessa ympäristössä turvallisten ihmisten kanssa. Työstä kotiin ja toisinpäin tai/ja vain siellä. Median puheet maahanmuutosta ja kielteisyyteen keskittyvä uutisointi vaikuttaa siihen, miten maahanmuuttajia nähdään. Samalla ehkä myös siksi moni haluaa olla muuta kuin se kadulla kävelevä maahanmuuttaja. Moni haluaa olla muuta kuin poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen maahanmuuttaja, joka altistuu kaikenlaisille puheille. Onneksi moni kuitenkin on julkisuudessa ja poliittisessa toiminnassa yhdessä muiden kanssa. Myös onneksi poliittisissa puolueissa on sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat kohdata ihmisiä kuin ihmisiä, kuten sisaruksia ja veljeksiä.

Felix ja minä saimme vihreiden tilaisuudessa paljon halauksia ja kannustavia ajatuksia. Monikulttuurisuuden ilo on se, että meidän kaiken hyvistä puolista voi syntyä jotakin mahtavaa. Lohjalla olivat konkreettisesti mahtavat jamit ala bändi Pots Lojo, Felix, Victor sekä vahva laulaja Joni Paananen, Ari Pihlström ja koko myönteinen yleisö.

Felix ja minä saimme vihreiden tilaisuudessa paljon halauksia ja kannustavia ajatuksia. Monikulttuurisuuden ilo on se, että meidän kaiken hyvistä puolista voi syntyä jotakin mahtavaa. Lohjalla olivat konkreettisesti mahtavat jamit ala bändi Pots Lojo, Felix, Victor sekä vahva laulaja Joni Paananen, Ari Pihlström ja koko myönteinen yleisö.

Anafelix2

Pots Lojo, Felix, Victor sekä Joni Paananen, Ari Pihlström, ym, ym. Kuva on Pirjo Solinin.

Anafelix

Tässä Inka Hopsu, Felix takanani ja Paula Nordström. Kuva on Pirjo Solinin

 

En ole ehdolla eduskuntaan.

Maahanmuutto- ja vähemmistöjen kysymyksissäkin maltti on valttia

Missä ovat muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmat? Tämä on  tämän kirjoituksen tärkein kysymys.

Viime viikolla ja tällä viikolla moni on kirjoittanut Uuteen Suomeen siitä, miksi nyt maahanmuutosta on tehty suurempi ongelma kuin se todellisuudessa on, ja he ovat oikeassa siinä. Välillä kun lukee niitä kirjoituksia maahanmuutosta, tulee surullinen olo ja ehkä se johtuu kirjoitusten tyylistä tai yksinkertaisesti siitä, että vääryys on aina väärin, oli se kohde kuka tahansa. Moni sortuu kärjistyksiin, solvauksiin ja nimittelyyn.

Moni kirjoittaa asiaa, mutta valitettavasti samalla hengen vedolla tekee sitä samaa mitä nämä ”maahanmuuttokriitikot” tekevät: mennään nostamaan yksittäisiä henkilöitä ja käytetään eri mieltä olevista sellaisia sanoja kuin rasisti, natsi ja ”laumat”. Laumoissa on eläimiä. Tiedostava ihminen on ihan muuta. Ilmeisesti vaatii todella paljon olla asiallinen ja keskittyä asiaan eikä ihmisiin. Näin sanon minä, joka on joskus joutunut melkoiseen hyökkäyksen kohteeksi muun muassa tässä samassa Uudessa Suomessa.

Mitä enemmän yksittäisistä henkilöistä, kuten vaikkapa Jussi Halla-ahosta kirjoitetaan, sitä enemmän häntä seurataan ja jopa palvotaan. Jos olisin Halla-aho, niin olisin nyt tyytyväinen, koska mediahuomio on taas (tällä kirjoituksellakin) taattu.

Voidaan sanoa samaa Perussuomalaisista ja heidän maahanmuutto-ohjelmastaan. Joka päivä Uudessa Suomessa on joku, joka kirjoittelee perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmasta. Sana on toki vapaa, mutta koska olen jo lukenut Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmaa, niin välillä haluaisin tietää muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmista. Onko se nyt niin, että vain Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmalla on väliä? Jos vastaus on myönteinen, perussuomalaiset voivat mennä vaalipäivään tyytyväisinä. Muut tekevät vaalitöitä heidän puolestaan. Jokainen julkisuuden tila on arvokas. Koska nyt kirjoitan niin, tiedän kulkevani vastavirrassa. En voisi kirjoittaa toisin vain siksi, että joku olisi tyytyväinen. Asiat sanotaan suoraan.

Seuraan tiivisti suomalaista poliittista keskustelua jo vuodelta 2008 lähtien. Yksi asia on ymmärtää, sisäistää mitä kirjoitetaan ja toinen hyväksyä. Poliitikoita saa ja pitää arvostella, mutta kun arvostelu keskittyy melko systemaattisesti vain yhteen tai kahteen henkilöön, silloin voisi miettiä, että mihin se johtaa tai miksi on näin. Perussuomalaiset, kuten kaikki puolueet elävät julkisuudesta. Mitä enemmän julkisuutta vaikkapa Halla-aholle annetaan, häntä samalla nostetaan jalustalle.

Perussuomalaisten vaaliohjelmasta olen sitä mieltä, kuten olen jo sanonut aiemminkin, että se sisältää ongelmallisia kohtia. Silti tekstissä on pari asiaa joita voisin allekirjoittaa. Vaikkapa kohta työperäisestä maahanmuutosta tai kysymys kustannuksista. Miksi ei saisi kysyä paljonko se ja se asia maksaa. Paljonko esimerkiksi vapaa liikkuvuus maksaa suomalaisille ja kuka hyötyy siitä rahasta? On hyvä, että Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmasta puhutaan, mutta samalla hengenvedolla vaadin, että kerrotaan myös muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmien sisällöstä, kuten jo sanoin. Onko niitä olemassa vai onko niin, että vain perussuomalaiset ovat jaksaneet pohtia maahanmuuttoasioita?

Ja rasismista sen verran, että sitä on kaikissa puolueissa. Perussuomalaiset sanovat sen ääneen. Samalla kun äänekkäiden yhdenvertaisuuden ja rasismin puolustajien huomio keskittyy yhteen tai kahteen kansanedustajaan, muissa puolueissa on myös niitä erikoisia ”maahanmuuttokriitikoita”. Heistä ei kirjoiteta mitään. Puolueiden puheenjohtajat voisivat kertoa nykyistä aktiivisemmin mielipiteensä rasismista ja syrjinnästä.  Ei se ole vain Timo Soinin tehtävä.

Kärjistykset ja syyttely eivät vie kovin rakentavaan keskusteluun tai kehitykseen milloinkaan ja missään. Muuten, tämä meidän kaiken yhteiskunta on jo maahanmuuttokysymyksissä ja vähemmistökysymyksissä ihan syvällä jakautunut kahteen äärileiriin. Nämä leirit käyttävät äänekkäästi sanansa julkisuudessa, ainakin somessa ja Uudessa Suomessa. Suurin osa äänestäjistä, myös maahanmuuttajat,  eivät tee äänestyspäätöksensä ääriajattelijoiden mielipiteiden pohjalta. Maahanmuutto- ja vähemmistöjen kysymyksissäkin maltti on valttia.

Kysymyksiä maahanmuuton rajoittamisesta

Tyypillinen ”maahanmuuttokriittinen” väite on, että Suomella ei ole varaa nykyisen suuruiseen maahanmuuttoon, joten rajoituksia pitää saada aikaiseksi.

Maahanmuuton rajoittajat puhuvat hyvin epämääräisesti eivätkä tarkenna mitä oikeastaan haluavat rajoittaa. Maahanmuuton rajoittamispuheissa maahanmuuttajia nähdään uhkana taloudelle eikä voimavarana.

Koska moni ei kerro millaista maahanmuuttoa halutaan rajoittaa, kysyn ”maahanmuuton” rajoittajilta:

Mitä haluatte rajoittaa?
a) pakolaisia?
b)turvapaikanhakijoita?
c) kausityöntekijöitä?
d) Muihin töihin tulevia?
e) opiskelijoita?
f) perhesyistä tulevia?
g) Avioliiton kautta tulevia?

Millä maksatte yhteiskunnan tarjoamia palveluja, jos ei ole tekijöitä ja veronmaksajia?

Miten varmistatte, että työttöminä olevia kansalaisia saadaan töihin? Työpaikat eivät synny tyhjästä vaan tuottavuuden ja kysynnän kautta.

Pitää muistaa, että kaksi kolmesta Suomeen muuttavasta ulkomaan kansalaisesta on Euroopan maiden kansalaisia. Tässä pari tutkittua tietoa viime vuoden Maahanmuuttajien työllistyminen –raportista.

Vuonna 2012 EU-kansalaiset käsittivät jo miltei 45 prosenttia kaikista maahan muuttaneista. Euroopan Unionin ulkopuolisesta Euroopasta oli peräisin samana vuonna hieman alle 20 prosenttia maahanmuuttajista. Tämä ryhmä koostuu pääasiassa Venäjän kansalaisista. Aasialaisten muuttajien osuus nousi tasaisesti aina vuoteen 2009 saakka, mutta on ollut sen jälkeen laskussa. Aasialaisten osuus muuttaneista oli vuonna 2012 noin 25 prosenttia. Afrikkalaisten osuus nousi myös vuoteen 2009 asti, mutta on sen jälkeen laskenut noin 8 prosenttiin. Toisin kuin Aasialaisten kohdalla, myös Afrikasta lähtöisin olevien maahanmuuttajien absoluuttinen lukumäärä on ollut viime vuosina hienoisessa laskussa. Amerikan mantereilta ja Oseaniasta lähtöisin olevien siirtolaisten osuus on pysynyt pienenä ja oli vuonna 2012 alle neljä prosenttia kaikista maahan muuttaneista ulkomaan kansalaisista.”

 

”Maahanmuuttajaväestön työvoimapotentiaali on korkea. Väestön ikärakenne on kantaväestöön verrattuna nuori, sillä neljä viidestä maahanmuuttajasta on työikäikäisiä. (Tilastokeskus, väestörakenne; Myrskylä 2013.) Työvoimapotentiaaliin lukeutuvat työikäisten maahanmuuttajien lisäksi myös heidän lapsensa.

Työikäisten maahanmuuttajien työllisyysaste on kantaväestöä matalampi ja työttömyysprosentti korkeampi. OECD:n käyttämän työvoimatutkimuksen lukujen mukaan Suomen ulkomailla syntyneen väestön työllisyysaste vuonna 2012 oli 63,8

prosenttia ja työttömyysaste 14,2 prosenttia…

Maahanmuuttajat ovat myös varsin hyvin koulutettuja. Vuonna 2006 ulkomaalaisista työnhakijoista perusasteen koulutus oli 30 prosentilla, keskiasteen koulutus 29 prosentilla ja korkea-asteen koulutus 23 prosentilla. Tuntemattomaksi koulutusaste

on jäänyt 17 prosentin osalta ulkomaalaisista työnhakijoista. On kuitenkin havaittu, että koulutustaso jää rekisteröimättä erityisesti korkeasti koulutettujen osalta.”

Ei voi siis sanoa, että kaikki tulijat olisivat työttöminä, kuten moni jo lähtökohtaisesti ajattelee.