Hyviä härkäviikkoja!

Eräässä karkkilalaisessa kaupassa asiakas rouva toivottaa myyjälle ”hyviä härkäviikkoja!” Myyjä sanoo kiitos ja samalla toteaa, ettei hän tiedä mitä härkäviikko tarkoitta. Hyvä, koska minuakin kiinnosti mitä se tarkoitti, eihän Suomessa nykyisin näe härkiä töissä pelloilla.

Rouva kiltisti selittää, että se on se aika, jolloin joulujuhlat päättyvät ja seuraavat alkavat. Eli nuutinpäivästä laskiaisiin. Silloin tehdään työtä, syödään (toivon mukaan) vähemmän eikä ole siis juhlapyhiä tiedossa.

On hyvä, että ihmiset jaksavat vastata, mutta erityisesti se, että ihmiset jaksavat ja uskaltavat kysyä.

Katsoin mitä kotimaisten kielten keskuksen sivuilla sanotaan asiasta:

”Loppiaiselta ei ole tietoa juhlapäivist, on vaan arkiviikkoi (Lapinjärvi),alakaa ehejät viikot, karvakengät, reikäleivät ja kalikkareet (Alavus),terveet viikot (Nilsiä) tai emäseläkä ettee aokee (Kangasniemi). Ja kun hyvällä lapsella on aina monta nimeä, niin myös joulun jälkeisellä pyhättömällä kaudella. Siitä voidaan käyttää myös mm. nimityksiä härkäviikot tai selkäviikot. Edellinen viittaa siihen, että joulun jälkeen on taas tehtävä raskasta työtä, ja lienee saanut alkunsa sillä alueella, jolla härkiä on käytetty vetojuhtina. Jälkimmäisessä selkä tarkoittaa talvenselkää.

 

Pyhättömistä viikoista puhuttaessa mainitaan yleensä jotain myös ruoista, joskus saattaa arkisesta elämänmenosta selvitä muutakin: alkkava selkäviiko ja reikäleevä (Perniö), härkäviikot, reikäleivät, rättipairat, presutupaka ja vittaköyret (Pomarkku), läpileivät, selkäviikot ja ympyriäiset pernat (= perunat) (Eräjärvi), läpileivät, selekäviikot ja mahamakkarat (Kuorevesi), sarvileivät (leipä rei’itettiin lehmän sarvella) ja selkäviikot (Pälkäne), selkäviikot ja laukkuleivät (Padasjoki), selkäviikot ja ruisleivät (Vuoksenranta) jne. tai selekäviikoilla seipään vinkuissa syö kyllä suolasilakoitakin (Kitee).

 

Talven selän on sanottu taittuvan Heikin yöllä (Somerniemi), Paavalina (Pöytyä) tai Matista (Vihti). Joidenkin tietojen mukaan maarianpäivänä loppuu selkäviikot (Lammi).”

 

Kun suomalainen miettii lopettavansa joulujuhlat loppiaisena tai nuutinpäivänä, espanjalaiset vasta riehaantuvat juhlimaan Itämaan tietäjien kunniaksi. Espanjassa loppiaisena on suuria ja näyttäviä kulkueita. Toki espanjalaiset puhuvat myös laihoista lehmistä (Vacas flacas) tai tammikuun ylämäestä (La cuesta de enero) kuvamaan juhlien jälkeistä aikaa.

 

Joulumuistot lapsuudesta

Nyt on se aika, kun kouluissa lapset esittävät erilaisia näytelmiä joulujuhlissa. Tunnetuin näytelmä on Tiernapojat, mutta on muitakin. Esimerkiksi nyt meidän talossa asuu yksi paimen ja jopa joulupukki itse. Muistatko mikä hahmo olit joulujuhlissa? Jokainen varmasti muistaa aikuisenakin, millaisia osia on esittänyt joulujuhlissa.

Poika

Ruuku on Nicaraguasta ja tonntu jostain kaupasta. Kynttilä on nurmijärveläisen kaverin tekemä.

Kun olin pieni, Achuapassa järjestettiin joskus vaelluksia, siis ”posadoja”. (la posada = majapaikka) ”Posadas” on kuin koko kylän teatteriesitys, jossa Maria ja Joosef etsivät majapaikan. Ihmiset laulavat kunnes heidät otetaan vastaan, päästetään sisään, ja kaikki rukoilevat ja juhlivat. En pääsyt koskaan jouluaiheisiin näytelmiin.

Ainut teatteriosa, johon muistaakseni olen osallistunut, on vyötiäinen. Se oli koulun päättäjäisjuhlassa, Achuapan ala-asteella. Esitys oli eläimistä ja itse olisin tahtonut olla pupu tai orava. Opettaja ei suostunut vaihtoon, kaikista pyynnöistä huolimatta. Aina se ei mene kuten lapsi haluaisi. Kesti kauan ennen kuin pystyin hyväksymään sen, että vyötiäinenkin on söpö eläin. 😀

Tänään sain kuvassa olevia joulutavaroita. Tärkeintä ei ole tavaroiden arvoa vaan teko. Kiitoksia lahjan lähettäjille tästä ilon aiheesta!

Feliz Navi

Espanjalaisia lehtiä, jouluherkku ja hieno kyltti. Joulu saa jo tulla! Kiitos vielä kerran yllärin järjestäville tontuille! ❤

Lipeäkala

Joulukuussa 2009 kirjoitin Uuden Suomen blogin mielenkiintoisesta keskustelusta perinteisten suomalaisten jouluruokien alkuperästä. Silloin vietimme joulua kolmen sukupolven voimin.

”Mielestäni suomalainen joulupöytä on runsas, värikäs ja kerta kaikkiaan herkullinen. Historiansa aikana se on saanut vaikutteita lännestä ja idästä ja nykyisin myös muualta.

Mutta mitkä niistä ruoista ovat perisuomalaisia? Ensiksi minulle tuli mieleen karjalanpaisti.

Isoäiti tiesi, että periaatteessa kaikki sikaruoat ovat hyvin vanhoja suomalaisia ruokia, samoin kuin lipeäkala. Olen maistanut lipeäkalaa ja kuuluun siihen väestönjoukkoon, joka ei joulupöydässä kaipaa sitä. Sen sijaan muut suolakalat ovat tervetulleita suutarinlohesta sushiin.

Comida1

Säilykekalojen myyntikoju Helsingin Tuomaan markkinoilla. 10.12.2014

 

Joulupöydässämme kinkullekin on paikkansa. Kinkku on hyvin kansainvälinen jouluruoka ja hyvin vanhakin. Ennen vanhaan se oli hyvin kallista ja siksi pääasiassa varakkaiden perheiden jouluruokaa.

Pidän paljon rosollista, mutta kuulemma sekään ei ole Suomessa, vaan Venäjällä keksitty ruoka. Piparkakutkin taitavat olla muualta saatuja lahjoja. Kuulemma ennen vanhaan niitä leivottiin lääkkeiksi.

Me kotona pysyimme tänä jouluna perinteisellä kotimaisella ruokalinjalla, vaikka guacamolekin löysi paikkansa. Jossain perheissä syödään kalkkunaa ja hanhipatéta. Ja jossain kaupoissa tänä jouluna oli jo myytävänä bataattilaatikkoa.

Ruokakulttuuri muokkautuu joustavasti muualta tuleville vaikutuksille. Kiitos uteliaille ja kokeilevaisille ihmisille.

Hyviä ruokahetkiä kaikille!”

Vastauksia tuli silloin paljon ja kommentit paljastavat kuinka ihmiset viettävät joulunsa ja erityisesti mitä syövät. Teksti on yhä ajankohtainen ja siksi siirsin sen tänne.

Tässä suomalaisista jouluherkuista espanjaksi: Comida finlandesa de Navidad

 

Ikkalan pikkujoulut

Tulimme kylän pikkujuhlista. Kutsuissa luki, että ulkona oli tonttupolku lapsille ja siksi meidän piti ottaa taskulamput mukaan. Ja niin olikin. Oli pimeä mutta mukava ilta ja Kokin pihalta lapset ja myös aikuiset etsivät tonttuja. Jokaisella tontulla oli nimet ja tonttujen nimet piti kirjoittaa lappuun, joka palautettiin tonttupolun järjestäjälle.
Ikjoulu1

Tonttu leikkimökissä. 🙂

ikjoulu2

Aika hyvä idea!


Sisällä meitä odotti fyysisesti ja henkisesti lämmin navetta, jonka yksi haltiatar oli muuttanut ihanaksi joulutuvaksi koristeineen, kynttilöineen ja joulukuusineen. Kun astuimme sisään, meille tarjottiin joulupuuroa, sitä oikeaa, johon laitettiin kanelisokeria.
ikjoulu3

Yhdessä lauloimme joululauluja ja lapset esittivät tanssi- ja laulunumeroita. Pari tahoa sai palkintojakin.
ikjoulu4

Ikkalan kylän asukasyhdistys myömsi koulun vanhempaintoimikunnalle apurahan koululaisten tapahtumia varten. Ikkalan koulussa on hyvin aktiivinen vanhempaintoimikunta.


Sanakilpailu oli haastava, hauska ja mielenkiintoinen. Piparkakkusanasta meidän piti muodostaa mahdollisimman paljon muita sanoja ja sanoja löytyy hirmuisesti.


Välillä joimme kahvia ja mehua joulutorttujen kanssa ja laulettiin lisää joululauluja.

Juhlan kohokohta oli vuoden verran odotettu ihka-oikea joulupukki lahjoineen. Jokaisen lapsen ja aikuisen kasvoilla näkyi kunnioitus vanhaa setää kohtaan, kuten pitääkin.
Ikjoulu
Kiitos juhlan järjestäjille tunnelmallisesta juhlasta!
Ikkalajoulu

Juhlassa oli kuin oli myös paljon näitä ihania tonttuja. ❤

Suomen joulu maailmalle

Tänä jouluna en taas pääse äidin ja muiden sukulaisten luokse Nicaraguaan. Melkein joka vuosi postitan heille jotakin pientä. Tiedän, että äiti odottaa niitä Fazerin herkkuja. Suklaa on kovassa arvossa.

Toisin kuin edellisinä vuosina nyt päätin lähettää siskoille pienen palan suomalaisesta joulusta. Mitä sen parempaa kuin glögi- ja piparkakkumausteita! Piparkakkumausteita löytyi helposti Karkkilan kaupoista, mutta glögimausteita löytyi vasta neljännessä kaupassa, jossa kävin.

Viikko sitten kirjoitin espanjankieliseen blogiin muun muassa glögistä ja tuosta blogista löytyy espanjakielen hallitseville reseptin viinipohjaisesta glögistä. Nicaragua ei kuitenkaan ole viinikulttuurimaa samalla lailla kuin Argentiina ja Chile. Siellä juodaan rommia, mutta varmasti rypälemehua löytyy ruokakaupoista.

Odotan mielenkiinnolla siskon kommentteja, mutta ennen kaikkea, että heilläkin olisi hyvää jouluaikaa.

Nieve

Nicaraguasta käsin lumi näyttää sokerilta. 🙂

Suomesta pitää lähettää pakettinsa kaukaisille maille nyt ja viimeistään joulukuun ensimmäisellä viikolla.

Iloa vuonna 2014!

Arvioiden mukaan noin 10 miljoonaa euroa menee vuoden viimeisinä päivinä Kiinassa valmistettuihin ilotulitteisiin.

Kohta on taas se hetki, jolloin suuret ja pienet nauttivat ilotulitteiden kuvioista ja valoista. Pitää muistaa, että kaikki eivät pidä niistä.

Ei saa unohtaa kotieläimiä. Moni lemmikki ahdistuu. Pysy siis itse, rakas ihminen, rauhallisena.

Silmäsuojat ja etäisyys pitävät huolta siitä, että vuodenvaihteen juhla sujuu mutkattomasti ja myös päättyy kuten sen pitää, eli iloisesti.

Ilotulitteet

Tuossa rakettipaketissa oli viime vuonna viallisia raketteja!

Vanha vuosi jättää hyviä muistoja ja myös konkreettisia asioita, ehkä perheeseen tuli uusi jäsen, ehkä taloprojekti etenee, ehkä matkustit ulkomaille, ehkä opit uusia asioita, ehkä liikuit hyvässä seurassa tai luonnossa, ehkä sait sittenkin askarreltua jotakin ja koit onnistumisen hetkiä muilla aloilla. Sanomme siis hyvästit vanhalle hyvälle vuodelle ja samalla toivomme, että tuleva vuosi olisi ainakin yhtä hyvä kuin edellinen.

Ilo, anteeksianto, empatia, halaukset ja saippua ovat asioita, jotka koskaan ei voi käyttää liikaa! Mitä saippua tuossa tekee? Noh, omasta vartalostaan on pidettävä huolta. Jos ei ole rahaa  kaikenlaiseen ylimääräiseen, ainakin puhtaana pitää kulkea omaksi ja muiden iloksi. Siistit kädet pitävät pöpöt kaukana!

Salud y felicidad! / Hyvää terveyttä ja onnea!

Menestyksellistä vuotta 2014 kaikille!

IMG_8432

Oi kuusipuu!

Tilastotietojen mukaan noin 54 % kotitalouksista hankkii joulukuusen. Jos tähän lukuun lisätään virastojen ja muiden julkisten paikkojen kuuset, puhutaan puolestatoista miljoonasta joulukuusesta. Arvioiden mukaan 150 000 kuusta tulee ulkomailta. Yli miljoona kuusta ostetaan kotimaisilta kasvattajilta. Arvellaan, että Suomessa on noin 500 joulukuusen kasvattajaa. Noin 300 000 kuusta haetaan omasta tai suvun metsistä.

Suomalaisen joulupuuseuran mukaan joulukuusen koristelun perinne on jo noin sata vuotta vanha! ”Joulu alkaa, kun puu on kannettu juhlapaikalle ja koristeltu. Kuusen valot ja tuoksu virittävät mielen joulun tunnelmaan.”

Näinä päivinä joulukuusia haetaan kotiin. Lapsille kuusen hankinta ja koristeleminen on yksi joulun huippujutuista.

Lapsuuteni joulukuusista on jäänyt mieleen, paitsi se, että siskojen kanssa koristelimme kuusten ja rakensimme sen alle seimen, myös  rouva Lauran  kuusi. Hän jaksoi rakentaa kylän suurimman joulukuusen risuista ja vuori sen vanuilla. Joulukuusi oli vitivalkoinen, kuin lunta olisi satanut runsaasti. ”Doña Laura” koristeli kuusensa pienillä figuureilla. Se kuusi oli kylän lasten ihannekuusi ja kävimme ihailemassa sitä, kuten helsinkiläiset lapset käyvät Stockmannin ikkunoilla.

IMG_3930

Tämän vuoden Stockmannin satuikkuna.

Suomessa olen nähnyt ihania ja monenlaisia joulukuusia. Kävin Vanjärven Heinojen Kestituvalla ja siellä oli tämä tunnelmallinen joulukuusi.

ajoulukuusi

Pitäisi myös julkisesti kiittää niitä työntekijöitä, jotka laittavat joulukuusia korkeuksiin, rakennustyömaiden nostureihin. Joulukuusi nosturin nokassa on viesti hyvästä tahdosta.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

IMG_4124