Paras suomalainen mustikkapiiras

Olen aiemmin kirjoittanut mustikoista. Esimerkiksi Puheenvuoroon jo vuonna 2011!

Ilman muuta mustikoiden syöminen ja mustikoista tehtyjen herkkujen nauttiminen on yksi kesän odotettuimmista hetkistä.

Mustikka3

Tänään meidän pojat ehdottivat, että lähdetäisiin metsään katsomaan, oliko jo mustikoita piirakkaa varten. En olisi voinut mitenkään kieltäytyä sellaiselle ehdotukselle. Ehdotin, että meidän pihan läheisyydestäkin niitä voi löytyä. Pojat sanoivat, että mennään isoon metsään, jossa mustikoita on aina paljon. He olivat oikeassa. Lyhyessä ajassa lapsilla oli jo kulhossa mustikoita piirakkaa ja mustikkamaitoa varten!

Mustikka1

Monta vuotta sitten olin kopioinut anopin reseptikirjasta mustikkapiirakan reseptin ja vuodesta toiseen olen tehnyt sitä samaa. Luulen, että se on hyvin tavallinen mustikkapiirasresepti ja siksi kusun sitä suomalaiseksi mustiikkapiirasreseptiksi. Se on niin hyvä piiras, että sen voi brändätä ulkomaillekin suomalaisena piirakkana.

Tänään laitoin mustikoita niin paljon kuin vuoalle mahtui (noin 7 desilitraa) ja uuh ja aah kun oli hyvää! 🙂

Otsikosta sen verran, että vaikka pidän anopin reseptilla tehdystä piirakasta, voi olla niin, että teilläkin on mahtavia resepteja. Mikä olisi siis se paras mustikkapiiras?

Mustikkapiirakka

Vatkataan 150 g voita tai margariiniä, 1 dl sokeria ja 1 muna

Yhdistetään 3 dl vehnäjauhoa ja 1/2 tl leivinjauhetta, ja sekoitetaan vatkattuihin aineisiin.

Vuoraa lasinen piirakkavuoka taikinalla.

Täyte:

Kaada vuokaan noin 5-7 dl mustikoita ja 1 tl perunajauhoa sekoitettuina

Sekoita 1 purkki kermaviiliä, 1/2 dl sokeria, 1 tl vanilliinisokeria ja 1 muna, ja levitä seos mustikoiden päälle.

Paista esilämmitetyssä uunissa 200 asteella noin 25-30 minuuttia.

Ota uunista pois, anna vetäytyä ja tarjoile.   Mustikka5Kiinnostuneille, tässä linkki espanjankieliseen tekstiin: Descubriendo Finlandia

Hyviä härkäviikkoja!

Eräässä karkkilalaisessa kaupassa asiakas rouva toivottaa myyjälle ”hyviä härkäviikkoja!” Myyjä sanoo kiitos ja samalla toteaa, ettei hän tiedä mitä härkäviikko tarkoitta. Hyvä, koska minuakin kiinnosti mitä se tarkoitti, eihän Suomessa nykyisin näe härkiä töissä pelloilla.

Rouva kiltisti selittää, että se on se aika, jolloin joulujuhlat päättyvät ja seuraavat alkavat. Eli nuutinpäivästä laskiaisiin. Silloin tehdään työtä, syödään (toivon mukaan) vähemmän eikä ole siis juhlapyhiä tiedossa.

On hyvä, että ihmiset jaksavat vastata, mutta erityisesti se, että ihmiset jaksavat ja uskaltavat kysyä.

Katsoin mitä kotimaisten kielten keskuksen sivuilla sanotaan asiasta:

”Loppiaiselta ei ole tietoa juhlapäivist, on vaan arkiviikkoi (Lapinjärvi),alakaa ehejät viikot, karvakengät, reikäleivät ja kalikkareet (Alavus),terveet viikot (Nilsiä) tai emäseläkä ettee aokee (Kangasniemi). Ja kun hyvällä lapsella on aina monta nimeä, niin myös joulun jälkeisellä pyhättömällä kaudella. Siitä voidaan käyttää myös mm. nimityksiä härkäviikot tai selkäviikot. Edellinen viittaa siihen, että joulun jälkeen on taas tehtävä raskasta työtä, ja lienee saanut alkunsa sillä alueella, jolla härkiä on käytetty vetojuhtina. Jälkimmäisessä selkä tarkoittaa talvenselkää.

 

Pyhättömistä viikoista puhuttaessa mainitaan yleensä jotain myös ruoista, joskus saattaa arkisesta elämänmenosta selvitä muutakin: alkkava selkäviiko ja reikäleevä (Perniö), härkäviikot, reikäleivät, rättipairat, presutupaka ja vittaköyret (Pomarkku), läpileivät, selkäviikot ja ympyriäiset pernat (= perunat) (Eräjärvi), läpileivät, selekäviikot ja mahamakkarat (Kuorevesi), sarvileivät (leipä rei’itettiin lehmän sarvella) ja selkäviikot (Pälkäne), selkäviikot ja laukkuleivät (Padasjoki), selkäviikot ja ruisleivät (Vuoksenranta) jne. tai selekäviikoilla seipään vinkuissa syö kyllä suolasilakoitakin (Kitee).

 

Talven selän on sanottu taittuvan Heikin yöllä (Somerniemi), Paavalina (Pöytyä) tai Matista (Vihti). Joidenkin tietojen mukaan maarianpäivänä loppuu selkäviikot (Lammi).”

 

Kun suomalainen miettii lopettavansa joulujuhlat loppiaisena tai nuutinpäivänä, espanjalaiset vasta riehaantuvat juhlimaan Itämaan tietäjien kunniaksi. Espanjassa loppiaisena on suuria ja näyttäviä kulkueita. Toki espanjalaiset puhuvat myös laihoista lehmistä (Vacas flacas) tai tammikuun ylämäestä (La cuesta de enero) kuvamaan juhlien jälkeistä aikaa.

 

Maakellarit

Maakellarit ovat erikoisia rakennuksia. En tiedä, onko muissa pohjoismaissa niitä. Lämpimistä maista niitä ei löydy.

Koska halusin kirjoittaa maakellareista espanjaksi, etsin tietoa niistä. Tietoa on paljon, mutta ei niiden historiasta.

Espanjassa on löydetty jäännöksiä kelttien rakentamista kellareista. Maakellareissa säilytettiin esikypsennettyjä ruokia. Tiettävästi myös roomalaiset rakensivat niitä.

On ymmärrettävää, että silloin kun jääkaappia ei ollut, maakellareita tarvittiin. Nykyisin maaseudulla niitä tarvitaan yhä. Maakellareissa säilyvät hillot, mehut ja muu kesän sato. Kaikki ei mahdu jääkaappeihin. Toki nykyisin on isoja pakastimia, mutta maakellareista ei tarvitse maksaa sähkölaskua.

IMG_4748

On mukavaa, kun keskellä talvea saa kesän ja syksyn herkkuja. Yksi parhaista joululahjoista, jonka olen saanut elämässäni on ollut perunasäkki antajan viljelemänä ja ilmeisesti maakellarissa säilyttämänä!

Espanjaksi: Almacenes de alimentos bajo el suelo