Laudalla Suomenlinnaan!

Se on hyvin mahdollista, mutta nopeammin pääsee luudalla ja varmemmin lautalla Kauppatorilta. Kyllä se suomenkieli tekee välillä kepposia tai noh, huolimattomuudesta se johtuu.

Suomenlinnalauta

Lautat lähtevät kauppatorilta melko usein.

Blogistin uran aikana olen tehnyt lukuisia virheitä, kuten silloin kun vastasin yhteen kommenttiin, että ”keskustellaan sioista” kun piti kirjoittaa, että keskustellaan asioista.  🙂 Onneksi kommentoija ymmärsi ja ilmeisesti hän nauroi yhtä paljon kuin minä, kun asia selvisi.

Suomenlinnasta vielä, että kuulemma on myös olemassa hoitotunneli Helsingin ja Suomenlinnan välissä. Olisi mielenkiintoista mennä sitä pitkin, mutta tuskin maisemat ovat yhtä upeat kuin meren yläpuolella.

Suomenlinnakatakombi

Katakombi.

Kävin Suomenlinnassa ja lautalla oli paljon turisteja. Vieressäni istui kaksi yhdysvaltalaista naista, jotka pomppasivat pystyyn, kun näkivät pienen punaisen torpan Suomenlinnan ja Helsingin välissä ja he huusivat, kiljuivat ja ihmettelivät. Pienestä se ilo ja mahatava kokemus oli kiinni. Suomenlinna ei ole mikään pieni mökki, mutta mahtava paikka silti.

Suomenlinnamuuri1

Suomenlinnatykit

Lisää tietoa Viaporin tykistöstä:

http://www.suomenlinna.fi/linnoitus/ruotsalainenkausi/viaporin-tykisto/

Tässä linkki niille jotka haluavat lukea espanjaksi (siellä on pari muuta kuvaa). Kirjoituksessa keskityn paikan nimeen ja vähäsen sen historiaan.:  En ”Suomenlinna”, la fortaleza de Finlandia.

Mainokset

Suomen kuvalehden haastattelu

Eilen Suomen kuvalehdessä ilmestyi kirjoitus puolueista. Mukana oli kolmen henkilön haastattelut. Haastateltujen yhteinen piire oli se, että he kaikki olivat siirtyneet puolueesta toiseen. Itse olin yksi haastatelluista. Kun toimittaja soitti, kerroin hänelle, että nyt en ole missään puolueessa enkä ehdolla. Haittaako se? kysyin häneltä. Kuten näkyy, se ei haitannut. Kysyin myös häneltä, että mistä keksit soittaa minulle ja hän vastasi, että oli lukenut Uuden Suomen blogiani. Tietenkin vastasin haastattelupyyntöön myöntävästi.

Toimittaja kirjoitti kaiken hyvin, kuten hänelle vastasin kysymyksiin. Ymmärrettävästi ei pieneen palstatilaan mahtunut ihan kaikki, mitä toimittajalle sanoin.

Pidän edelleen kiinni ajatuksesta, että ihmisen pitää olla lojaali ennen kaikkea omille ajatuksilleen ja periaateilleen eikä pidä seisoa ja jäädä katsomaan sivusta, jos on eri mieltä puolueensa linjan kanssa eikä vain katsoa puolueen etua tai oman poliittisen uran kehitykseen vallan saavuttamiseksi. Sitä kutsun itsenäiseksi ajatteluksi. Suomessa on paljon itsenäisesti ajattelevia kansalaisia.

Taakse ovat jääneet ne ajat jolloin ajateltiin, että ihmisen pitäisi kuulua samaan puolueeseen tai äänestää samaa puoluetta kuin jopa isovanhempansa. Näin on ollut varsinkin ja erityisesti Keskustassa, mutta myös SDP:ssä ja jopa Kokoomuksessa.

Mitä olisivat perussuomalaiset ja pienet puolueet ilman muihn puolueihin siirtyneitä? Olisiko heidän pitänyt jäädä siihen ensimmäiseen puolueeseen, johon he liittyivät? Minusta ei. Silti puolueen vaihtaneita kutsutaan vielä tänä päivänä loikkareiksi. Jo pienenä opin, että loikkari on vihollisen tai vastustajan puolelle siirtynyt. Suomessa ei ole vihollispuolueita, koska vaalien jälkeen aina on pyritty konsensukseen ja silloin moni asia, joka oli puolueiden vaaliohjelmaa, joutuu sivulle. Jos joku loikkaa ja luopuu omista periaatteistaan, se on puolue eivätkä yksittäiset ehdokkaat.

Ei nyt tässä ole tarkoitustakaan ruotia, miksi vaihdoin puolueita. Halusin nähdä ja oppia, kuinka eri puolueet toimivat. Mutta sitä kokemusta eri puolueista ei ilmeisesti Suomessa arvosteta. Jos jonakin päivänä muuttaisin ulkomaille asumaan ja vaikuttamaan, minulla on vahva tieto ja kokemus suomalaisesta päätöksenteosta ja demokratiasta. Kiitos siis noille kolmelle puolueelle, joiden parissa sain vaikuttaa.

Harvoin puolueissa ja julkisuudessa mietitään, kuinka haastavaa on vanhemmille tasapainoilla perheen, työn ja vaikuttamisen (myös puolueissa) välillä. Itse teen töitä iltaisin. Puolueiden ja lautakuntien kokoukset ovat iltaisin. Itselleni ja käytännössä luottamustehtävissä toimiminen merkitsi suoraan taloudellista tappioita, koska minun piti luopua ihanasta työstä, josta sain leipäni. Kohdallani politikointi jo työni takia ei kannata, ellen halua ilmoittautua työhakijaksi ja elää kurssista toiseen saadakseni työttömyyskorvausta. Näin en ole tehnyt enkä tule tekemään. Harva politiikko saa leipänsä politiikasta. Minä saan leipäni työllä. En rikastu, mutta sillä selviän ilman mitään yhteiskunnan tukea.

Moni päätös koskee lapsiperheitä, lapsia ja nuoria. Moni vanhempi haluaisi vaikuttaa päätöksentekoon omassa kunnassa, mutte ei ehdi.

Puolueiden ulkopuoleltakin ihminen voi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, jos hän tahtoo. Kansalaisjärjestöt, kuten asukasyhdistykset, ovat oivallisia siihen tarkoitukseen. Sitä lähtien kun muutin Ikkalaan olen tietoisesti, iloisena ja silloin, kun aikataulu on antanut periksi, osallistunut vanhempainyhdistyksen ja asukasyhdistyksen toimintaan. Kiitos ikkalalaisille vieraanvaraisuudesta! Elämä potkii siis eteenpäin.

AnaSL

Suomen kuvalehdessä 6.2.2015

Toimittaja halusi tietää, mitä puoluetta äänestän. En tiedä vielä – kehuin, että Keskustalla ja Perussuomalaisilla on hyviä tavoitteita lasten ja nuorten suhteen. Mutta on myös sellaisia asioita, joista olen kyseisten puolueiden kanssa eri mieltä. Näin välillä tuntuu, että sisimmässäni uskon vielä siihen, että SDP on se puolue, jossa oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus vielä elää. ”SDP on aina ollut mukana, kun yhteityöllä on luotu uutta ja vietty asioita eteenpäin. Ehkä sisimmässäni elää pieni demari”.

Kiitoksia toimittajalle Heikki Ventolle!

”Pyhäjärvi on se kana, joka muni Karkkilan”

Karkkilaan on Ikkalasta vain 8 kilometria ja asioin siellä melkein joka päivä. Myös työskentelen siellä.

Yhtenä päivänä vein lapset harrastuksiin ja jäin itse odotushuoneeseen odottamaan. Samalla yhdestä kirjahyllystä löytyi Matti Koivumäen ja Raimo Laaksosen Karkkilan historiasta kertova kirja.

IMG_5250

Ehdin lukea kirjan alusta loppuun, kiitos sille, että kirjassa on runsaasti valokuvia. Mukana oleva teksti oli sen verran hauskaa, että välillä oli vain pakko nauraa. Opin myös jotakin Karkkilasta ja karkkilalaisuudesta.

”Jos historioissa todetaankin, että täällä on ollut muita kuin karkkilalaisia, on kysymys muualta muuttaneista, ei siis ihan oikeista karkkilalaisista. Karkkilalainen on titteli, joka ei niin vain kaikille heltiäkään…” Itse monesti olen todennut, että jos joku Karkkilassa on outo, hän on muualta tullut. 😀 Tunnen muutamia paljasjalkaisia karkkilalaisia ja heistä minulla ei ole mitään pahaa sanottavana. Päin vastoin.

”No, olivatpa nämä ihmiset historiassamme keitä hyvänsä, asuttua seutua tämä Karkkilan seutu on ollut kauan. Ensin täällä oli järvi, jonka nimi oli Pahajärvi…Tämän vuosituhannen puolivälin paikkeilla järven toisella puolella asunut äiti löysi tarinan mukaan järven jäältä jäätymäisillään olleen poikansa. Pojan pelastumisesta kiitolliset ihmiset ristivät järven uudelleen. Siitä tuli Pyhäjärvenkylä. ”

IMG_5256

En ehtinyt nähdä tuollaisia pesulaitureita. Ne on nyt jo silkkaa historiaa.

 

IMG_5253

Kirjan mukaan joku herra löysi painavan kiven, jossa oli runsaasti rautaa ja sitten paikkakuntaan perustetiin rautateollisuutta. Högforsin tavaramerkki syntyi ja samoin elävä Karkkila. Pyhäjärvi oli maatalousalue ja Karkkila teollisuusalue. ”Pyhäjärven kunta liitettiin Karkkilan kauppalaan vuonna 1969. Näin Pyhäjärven kunta poistui kaikessa hiljaisuudessa kartalta…”

IMG_5255

Onhan Karkkilassa ollut muutakin kuin rautateollisuuta. Tekstiiliteollisuus kukoisti, kuten tuossa kirjan kuvassa näkyy. Nykyisin on vielä teollisuuta ja miksi olisi, kun Karkkilasta Helsinkiin ei ole muuta kuin 60 kilometriä. Karkkilalaisen kirjoittajan näkemys Helsingistä on varsin mielenkiintoinen: ”Eikä se Helsinkikään meidän mielestämme ole juuri mitään. Jos me haluamme lähteä huvittelemaan isompiin paikkoihin lähdemme Leningradiin tai Tukholmaan. Helsinki on vain pakollinen läpikulkupaikka.

Tuo ei pidä nyt paikkansa, koska moni nuori ja aikuinen lähtee Helsinkiin huvittelemaan ja nykyisin lähdetään erityisesti muualle maailmalle. Espanja ja Italia ovat suosiossa, mutta myös muu maailma on auki.

Myös moni tulee Karkkilaan rauhallisuutta hakemaan, mutta jos nykyisestä Karkkilasta jotakin myönteistä pitäisi kertoa, se on se, että toisin kuin muissa lähiseudun pitäjissä, Karkkilassa kulttuurielämä on hyvin elävää. Ihmiset ovat ystävällisiä.

IMG_5258

Joskus Karkkilassa on ollut kaupungin matkailulautakunta!

Espanjaksi: Karkkila y su gente.

Kansallismuseossa

Kävimme lasten kanssa Helsingissä. Päämäärämme oli upea kansallismuseo.
IMG_8032

Sanotaan heti, että retki tuossa paikassa oli sen arvoinen. Pienempiä kiinnosti kovasti pyörivä video Suomen historiasta sekä keskiajan esineet, ja tietenkin se savupirtti. Isompia lapsia kiinnosti erityisesti kartanonväen elämä, ja itse ihastuin museon kupolin freskoihin.
IMG_8077
IMG_8142
Vierailusta eniten jäi mieleen kansallismuseon työntekijöiden ystävällisyys. He osaavat asiansa ja suuret kiitokset heille. Kansallismuseo on kuin on Helsingin aarre. Hieno rakennus ja matkailukohde.

Kiitos!