Surullinen kuva Suomesta

Avasin Yleisradion sivut ja järkytyin. Turha toivoa, että kuva ja otsikko olisivat toisesta kaukaisesta maasta. Uutinen kertoo, että Lahdessa mielenosoituksen lisäksi mentiin jo terrorin puolelle. Näin siis toimivat aikuiset hupupäiset suomalaiset Suomen lippu kädessä.

Yksi mielenosoittajista oli pukeutunut Ku Klux Klan -asuun . Asu on kanta valkoisen ylivallan puolesta ja tässä tapauksessa maahanmuuttoa vastaan.

Uutisen mukaan ”mielenosoittajat” heittelivät ilotulitteita ja huusivat solvauksia pakolaisia kohtaan, joissa oli myös lapsia ja sylivauvoja. Tuo ei ole enää kritiikkiä maahanmuuttopolitiikkaa vastaan vaan silkka hyökkäys ihmisiä kohtaan. Tuon teon takana ei ole pelokas vaan vihainen ihminen, vihainen aikuinen.

Tuollaisella toiminalla ei ole mitään tekemistä asiallisen protestoinnin kanssa. Toivon mukaan poliisi tutkii ylilyöntejä. Nyt tämä aika ei anna tilaa epäröinnille ja fyysisen ja henkisen väkivallan ymmärtäminen kaikissa olosuhteissa ja tapauksissa on väärin.

On surullista, että näin tapahtuu Suomessa.

Hupupäinen mielenosoittaja

Tahra Suomen maabrändiin

Nykyinen valtiovarainministeri Alexander Stubb asetti vuonna 2008 korkean tason valtuuskunnalle Suomen maabrändin kehittämiselle. Valtuuskunan johdossa oli tunnettu yritysjohtaja Jorma Ollila.

Ulkoasiainministeriön sivulla sanotaan, että ”Valtuuskunnan tehtävänä on laatia perusta Suomen maabrändin eli vahvan maakuvan luomiselle Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi…Maabrändillä vahvistetaan suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä, saadaan lisää ulkopoliittista vaikuttavuutta, kehitetään Suomen kiinnostavuutta investointikohteena ja lisätään Suomeen suuntautuvaa matkailua. Maabrändi on taustatekijä menestykselle ja hyvinvoinnille. Huono kuva tarkoittaa pahimmillaan riskiä taloudellisesta ja poliittisesta taantumasta.”

Nyt Yle kertoo, että kansainvällisesti hyvin tunnettu ranskalainen satiirilehti Charlie Hebdo ironisoi tuoreimmassa numerossaan Suomen perussuomalaisia ja puolueen nousua hallitukseen.

Charlie Hebdo toimii nyt kuin se pikkulapsi joka huutaa kuningalle, etti sillä ole vaatteita. Suomalainen media ei ole halunut nähdä ja puhua kuten se viaton lapsi, vaan toistanut perussuomalaisten keksimiä ja toistamia termiä, kuten ”maahanmuuttokriittisyyttä”. ”Maahanmuuttokriittisyys” -sana on kuin se viitta, joka peittää kuninkaan alastomuuden. Muualla maailmassa syrjintää ja rasismia kutsutaan sellaisenaan. Perussuomalaisista on haluttu tehdä salonkikelpoisia, koska viihde myy politiikassakin. Eettisestä journalismista silloin ei voida puhua.

Viikko sitten kysyin pääministeri Juha Sipilältä ja valtiovarainministeriltä Alexander Stubbilta, miksi he ryhtyivät yhteistyöhön maahanmuuttovastaisten, euroskeptisten ja islamivastaisten perussuomalaisten kanssa, jos hallistusohjelmassa kirjattiin, että rasismia ei suvaita ja jokaisella kansalaisella olisi Suomessa hyvä olla? Vastaus antaa odottaa.

Viikko sitten kerroin myös, että nyt ulkomailla lehdet ja tiedotusvälineet kirjoittelevat Suomesta kuten Charlie Hebdo kirjoittelee, paitsi että muissa lehdessä se ei ole enää satiiria. Suomi vain suomalaisille ei ole myönteinen brändi ulkomaalaisille yritykselle ja yrittäjille, jotka harkitsevat investointeja Suomeen. Suomen kielteinen imago suvaitsemattomana maana ei houkuttele koulutettua työvoimaa, koska aina voi mennä muualle. Kilpailu koulutetusta työvoimasta on Euroopassa kova.

Kuka on vastuussa Suomen tähän asti siistin imagon tahrimisesta? Se ei ole Charlie Hebdo sananvapauden nimisssä.

Inte

Kuva on ollu somessa kannanottona eduskuntapuhemiehen valintaan. Suomen eduskuntapuhemies Maria Lohela (Perus) on tunnettu kärkevistä ja kielteisistä ajatuksista maahanmuuttajista, muslimeista ja homoista.

Kysymyksiä rasismin vastustajille

Onhan se enemmän kuin totta, että rasimia ja syrjintää on olemassa ja kaikkialla maailmassa. Ihan oikeutetusti pitää olla rasismin vastainen päivä ja tuoda esiin se, että rasismi ei ole missään nimessä ja muodoissa hyväksyttävää. Niin kauan kun päivän vietolle on tarvetta, se on häpeä koko yhteiskunnalle.

Rasismi muuttaa muotoaan ajan ja olosuhteiden mukaan. Tänä päivänä rasismi määritellään eri tavoin melkeinpä ihmisestä toiseen ja näin rasimi kukoistaa, koska sitä puolustetaan kiertäen. Ilmaisulla ”Nyt melkein mitä tahansa on rasimia ja siksi ei saa sanoa mitään” haetaan oikeutusta sille, että puhutaan rasistisesti.

Rasimin ”hienovaraisemmat” muodot ovat vaarallisia, koska niitä ei näe rasistisina ja niitä jopa hyväksytään. Se, että Suomeen tuodaan ulkomaailta halpatyövoimaa pilkkapalkalla ja heikoilla työehdoilla on nykypäivän rasismin ilmentymismuotoja. ”Omien” työpanosta ei käytetä hyväksi, mutta muden työpanos on vähempiarvoinen ja sitä ”saa käyttää hyväksi”.

Miksi siis sinä, rasismin vastustaja, et vastusta halpatyövoimaa.

Toinen kysymys, joka haluaisin osoittaa kaikille niille, jotka sanovat vastustavansa rasismia ja syrjintää on se, että pystytkö katsomaan vaikkapa valokuvaani, nimeäni ja lukemaan tätä juttua ilman, että ajattelet, että se on se maahanmuuttaja taas, joka kirjoittelee, olet selvästi syrjinnän vastustaja. Muussa tapauksessa olet valmis lokeroimaan ihmisiä yhtä lailla kuin rasisti. Rumia sanoja ei tarvita. Poissulkeminen omasta ”joukostasi” riittää syrjinnäksi. Jos pystyt, rasismia voidaan vähentää maailmassa.

Naispolitiikon ikävä muisto

Ihan aluksi pitää sanoa, että en ole ehdolla eduskuntaan ja levollisen mielin tarkkailen poliittista elämää ja sen ilmiöitä ulkopuolisena.

Facebookissa törmäsin espoolaisen vihreiden valtuutetun ja edukuntavaaliehdokas Mari Nevalaisen päivitykseen jossa hän kertoi, kuinka kokoomuslainen kansanedustaja Pia Kauma kävi arvostelemassa hänen valokuviaan sekä tekemässä niiden perusteella kriittisiä arvioita Nevalaisen uskottavuudesta. ”Samalla hän kertoi, mitkä ammattiryhmät erottaa ulkonäön perusteella ja ovat ei-uskottavia ja luotettavia. Moni piti halpamaisena naispoliitikkoja kohtaan arvioida heidän uskottavuuttaan ulkonäön perusteella sekä äänestäjien törkeänä aliarvioimisena väittää, että he tekisivät valintansa ulkoisten seikkojen perusteella. On myös melkoisen törkeää tehdä julkisesti stereotypioita, missä yhdistää naisten ammatin ja ulkonäön alentuvaan ja loukkaavaan sävyyn. Kauma päätyi poistamaan omat kommenttinsa – mutta ei vastannut kysymyksiin eikä pahoitellut sanomisiaan. ”

On ihan selvää, että Suomessa on paljon tärkeämpiä asioita kuin yhden kansanedustajan oudot kommentit. Tuon faktan valossa voi vain ehdottaa mieskansanedustajille univormuksi kilttiä. Irlannissa ja Skotlannissa miehet käyttävät ruudullisia perinteisiä hameita. Suomeen sopisi sinivalkoiset hameet. (:)) Tänään kuuntelin radiosta kuinka Kauma vastasi toimittajan kysymykseen asiasta vetoamalla, että kommentin lopussa oli hymiö! Kansanedustaja ei saa sanoa mitä tahansa ja sitten vedota siihen, että se oli vitsi, vitsi. Vitsi, vitsi -politikointi on ilmeisesti nyt muodissa. Suljetaan kyläkoulut! (hymiö), Suomi liittyy Natoon! (hymiö)

Tuosta tapauksesta tuli mieleen sellaista, mitä en haluaisi muistaa. Seisoin vastavalittuna Nurmijärven valtuuston jäsenenä Klaukkalan syysmarkkinoilla demareiden kojun edessä jakelemassa esitteitä ja juttelemassa ihmisten kanssa. Sitten kansalainen tulee ja kysyy Klaukkalan uimahallista. Nurmijärvellä tiedetään, että klaukkalalaisten suuri haave on ollut saada sinne uimahallinsa. Olin valmis vastailemaan kysyjälle, kun kuulen ”herrasmiehen” ja silloisen puoluekaverini sanovan – Ei tuolta pidä kysyä mitään, kun ei tiedä mitään paikallisasioista.

Ensiksi meni hetki ennen kuin ihan oikeasti tajusin, että mies tarkoitti minua. Sitten päätin, että en sano miehelle mitään, koska olin niin hermostunut, että parasta oli pysyä itse järkevänä. Lähdin melko nopeasti kotiin. Aika surullista, mutta se kertoo politiikassa toimineiden velikultien asenteesta naisia kohtaan. On käsittämätöntä, että naiskansanedustaja vahvistaa noita vanhoja asenteita.  Toisaalta, kun katsoo vaikkapa Perussuomalaisten puoluesihteerin Riikka Slounga-Poutsalon lausuntoja naisista, voi kysyä, että pitääkö naispolitiikon käyttäytyä kuin sovinistimies, jotta naispolitiikko pääsisi noiden miesten piiriin? Samalla samat miehet ja naiset korostavat, kuinka tasa-arvoinen maa Suomi on. On silti ironista, että  silloin, kun se lastenvaunukohu oli kummimmillaan, Pia Kauma oli Afrikassa vasemmistolaisen kansanedustajan kanssa opastamassa naisia tasa-arvosta!

Ihmiset sanovat rumasti, ihan kuin hyvät tavat eivät kuuluisi sivistykseen. Samassa Klaukkalan tapahtumassa kuulin myös toisen henkilön kielteisiä kommentteja tietyistä maahanmuuttajista. Noihin sanoihin en voinut olla reagoimatta, ja kun myöhemmin kantelin puoluekavereille siitä mitä olin kuullut ja keneltä, ”mielipiteensä” lausuja teki rikosilmoituksen. En tiennyt asiasta, kunnes poliisilta tuli kirje kotiin, että koska ”mielipiteensä” lausunut julkisesti oli itse poliitikko, häntä saa kritisoida julkisestikin.

Jos ehdokkaaksi ryhtyy, pitää varautua siihen, että loska lentää, mutta ei ole pakko altistua sellaiselle, jos ei halua. Ja pitää sanoa, jos asia ei miellytä, kuten vaikkapa Mari Nevalainen teki. En ole ehdolla ikävien kokemuksien takia vaan muusta syystä ja luulen, että se ei riipu vain minusta. Intoa olisi ajaa asioita.

Oikeus sanoa kielteisistäkin asioista

Kielteinen ilmapiiri ei synny ilman kielteisiä sanoja. Kielteiset sanat eivät synny ilman kielteisiä kokemuksia.

Toki on myös niitä tapauksia, joissa ihminen on asennoitunut asiaan kuin asiaan kielteisesti. Se voi johtua myös masennuksesta tai yksinkertaisestikin siitä, ettei haluta puhua toisin kuin kielteisesti.

Lähdetään kuitenkin siitä, että tervejärkinen ihminen näkee epäkohtia ja jotta niihin tulisi muutoksia, hän päättää puhua tai/ja kirjoittaa niistä epäkohdista. Samalla hän ”syyllistyy” joidenkin eliittijäsenten mukaan kielteisen ilmapiirin luomiseen. Suomalainen yhteiskunta on aina ollut siis kielteinen ja ehkäpä juuri siksi epäkohtien parantamiseksi on tehty työtä ja maa on kehittynyt.

Epäkohdista pitää ja on asiallista kertoa. Yksi niistä epäkohdista, joista viime aikoina on puhuttu ja kirjoitettu paljon on rasismi. Yli vuosi sitten, kun Hollannissa asuva toimittaja Umayya Abu-Hanna kirjoitti rasismikokemuksista Helsingissä, moni moitti häntä. Yksi moittijoista oli sensaatiolehden Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsiini, joka oli sitä mieltä, että ”maahanmuuttajana” Umayya oli ikään kuin velvollinen olemaan kiitollinen, mutta ei saanut puhua havaitsemistaan epäkohdista.

Ulla Appelsiinin kuoroon on liittynyt moni ihminen, jopa ne, jotka aina kun tilaisuus tulee puolustavat sananvapautta. Yhtäkkiä näille ihmisille sananvapaus on rajattu vain muutamille, vain ”oikeiden kansalaisten jälkeläisille”. Tuorein tapaus on Muutos 11: n kansanedustajan avustajan kirjoitus Uudessa Suomessa.

Blogistieduskunta-avustaja haluaa, että vähemmistöihin kuuluvat sensuroisivat itsensä ja olisivat puhumatta rasismista ja rasistisesta kohtelusta. Samalla hän vaatii rasisteille oikeuden olla rasisteja, koska muka jotkut ovat vain huonosti käyttäytyviä. Ehkä kansanedustajan avustajan historian tulkinta on niin natsistunut tai hän vain unohti sivuun, että esimerkiksi antisemitismi ei johdu huonosta käytöstavasta. Kaljupäisten henkilöiden tekemät hyökkäykset vaikkapa kadulla kulkeviin maahanmuuttajiin ovat aivan muuta kuin vain huonon käyttäytymisen tulos. Lauantaina Vantaan Myyrmäellä ”Kansallismieliseksi itseään kutsuvan Kansallisen vastarintaliikkeen aktivistit pahoinpitelivät miehen katutempauksessaan…tilanne kärjistyi erään eriävän mielipiteensä esittäneen miehen kanssa niin, että aktivistit päättivät pahoinpidellä kritiikkiä esittäneen miehen joukolla…”. (Metrolehti 27.1.2014). Tuskin nämä nuoret ovat vain huonosti käyttäytyviä.

Pidän hyvin erikoisena, että sivistynyt yhteiskunta antaa tilaa ihmisten yhdenvertaisen kohtelun hylkäämiselle. Siksi on ilahduttavaa, että ”Appelsiinit” ovat  saaneet eriäviä mielipiteitä ja toivon mukaan kukaan ei nyt hylkää oikeuttaan sanoa, jos on eri mieltä. Kaikilla on oikeus puhua kaikesta ja kaikilla on oikeus kulkea ja asioida missä tahansa tulematta kohdeltuksi eri tavalla vain siksi, että ei ole ”oikea” kansalainen tai on eri mieltä.

Kielteinen ilmäpiiri ei johdu siis puhujasta vaan kokemuksista, jotka vievät ihmiset tuomaan epäkohtia esiin. Eri asia on ideologisista syistä eri asioihin kielteisesti suhtautuvat.

Arvoisat päättäjät voisivat sanojen ja oikean ilmapiirin etsimisen sijasta keskittyä parantamaan kansalaisten mainitsemia epäkohtia: työttömyys, vanhustenhoito, terveydenhoito, sanomaan ei typerälle ihmisten vastakkainasettelulle ja EU: n ylimieliselle asenteelle kansalaisia kohtaan.