YK ja Syyria

 

Tänään on kansainvälinen YK: n päivä ja sen kunniaksi Suomen lippu nousi salkoon. Tehtävä oli tänään hyvin erikoinen, koska se herätti kysymyksiä ja tunteita. Välillä mietin, että lipun paikan pitäisi olla puoli väliä salkoa Syyrian tilanteen takia ja YK:n heikot tulokset Syyrian rauhan edistäjänä.

lippu

Syyrian sisällissota on kestänyt yli 5 vuotta ja sen aikana yli 400 000 syyrialaista on kuollut. Se on aika puistattava hinta mille tahansa konfliktille. Lippusalon luona mietin mitä varten YK on yhä olemassa, jos se ei tee sitä mitä varten se luotiin: rauhaa edistämään, mutta myös sen saavuttamaan. Tiedän että tilanne YK: n piireissä ei ole kovin hyvä osittain siksi, koska Kiina ja Venäjä ovat asettuneet Syyrian hallituksen puolelle. Kaikki muut sodan osapuolet ovat niin hajanaisia, ettei yhtenäisestä hallituksen vastaisesta rintamasta voida puhua.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Syyrian sota on kehittynyt kansainväliseksi konfliktiksi sitä muka kun USA ja Venäjä sotivat Syyrian maaperällä. Ollaan siis menossa hankalampaan suuntaan.

Ratkaisu Syyrian konfliktiin ei voi löytyä ilman muiden arabimaiden tahtoa ja tuntuu siltä, että myös arabimaat eivät tee tarpeeksi Syyrian rauhan eteen. YK: n rooli korostuu nyt entistä enemmän, mutta pystyykö YK tuomaan rauhaa Syyriaan? Mitä me voimme tehdä? -Voimme haastaa päättäjiä etsimään ja edistämään ratkaisuja rauhan saamiseksi.

Tänään Helsingin rautatieasemalla kokoontuu ihmisiä marssimaan Syyrian rauhan puolesta. Rauhanmarssin kutsussa lukee, että marssi lähtee kello 17 Rautatientorilta ja etenee Senaatintorille. Siellä muodostamme torin kokoisen elävän rauhanmerkin, jota varten toivomme osallistujia ottamaan mukaansa kynttilöitä. Marssilla on myös mukana lähes sata toimijaa; järjestöjä, ammattiyhdistyksiä, uskonnollisia yhteisöjä, teattereita ja yrityksiä.

 

Mainokset

Fiksut selviävät haasteista voittajina

Silmakääntotemppu, käärmekeitto, mielenosoitukset, suurmielenosoitukset, turvapaikanhakijat, jne, jne. Erikoiset sanat erikoiselle ja haastavalle ajalle.

Vuodesta 2007 olen seurannut keskustelua maahanmuuton ympärillä. Koko tämän ajan niin itseään kutsuvat ”maahanmuuttokriitikot” ovat haluneet muuttaa Euroopan ja Suomen maahanmuuttopolitiikkaa, koska se on ollut heidän mukaansa liian liberaalista, liian löysää, liian houkuttelevaa ja epäonnistunutta. Eduskuntavaaleista 2008 tähän asti valtuustoihin ja eduskuntaan on valittu sellaisia ”maahanmuuttokritiikoita” muuttamaan Suomen ja samalla Euroopan suuntaa.

Joko taistelu on jäänyt vain sanahelinäksi, aikomukset tai keinot ovat olleet täysin väärät, niin viime päivien suurten pakolaismäärien tulo Suomeenkin (8 200 henkilöä) tekevät ”suuresta taistelusta löperöä maahanmuuttopolitiikkaa vastaan” turhan hankkeen, pelkän vitsin tai utopian. Liian tiukka maahanmuuttopolitiikka on tarkoittanut sitä, että sotaa ja kauhua pakenevien ihmisten on turvauduttava entistä enemmän rikollisten salakuljettajien armoille.

Jo jonkun aikaa sitten ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet, että EU:n pitäisi luoda yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa ja mahdollistaa virallisin väylin ihmisten tulo unionin alueelle. Toisin on kuitenkin käynyt ja nyt tilanne ei ole paljoakaan EU: n päättäjien, varsinkaan ”maahanmuuttokriitikoiden” hallittavissa. Maahanmuuttokysymykset ovat globaaleja. On sinisilmäisyyttä luulla, että kotimaisin keinoin voitaisiin vaikuttaa maailmanlaajuiseen maahanmuuttoon tai edes alueelliseen maahanmuuttoon. Missä ovat olleet toimet Syyrian kriisin ratkaisemiseksi, miksi Venäjän osuutta ja kenties avaimia Syyrian kriisin rauhoittamiseksi ei ole noteerattu? Tänään luin, että nyt ollaan Brysselissä huolissaan, koska Venäjä lähettää humanitääristä apua Syyriaan ja Venäjä voi vahvistaa asemansa alueella. Entäs sitten? Kysyisin vielä maahanmuuttokriitikoilta, että missä ovat olleet humanitääriset avustukset pakolaisleireihin, miksi ei kehitysmaiden viljeilijöitä auteta pärjäämään kansainvälisillä markkinoilla, jotta he jäisivät kotiin ansaitsemaan elantonsa. Miksi kehitysyhteistyötä leikataan? Pitkäkestoisella talouspolitiikalla voitaisiin vaikuttaa maahanmuuttoon, jos tarkoitus on vähentää sitä. Olisiko se niinkin, että suuri tulijoiden määrä hyödyntää teidän poliittisia intressejään? Leikataan samalla kotouttamisrahoja ja näin kukaan ei kotoudu ja tulijat syrjäytyvät ja pääsette jälkiviisaasti sanomaan, ”me varoitimme ghetoista!”

Nyt esitetään temppuja, joilla Suomesta yritetään tehdä vähemmän houkutteleva. Jo uutiset Suomen aikomuksesta leikata turvapaikkahakijoiden tulorahaa voi houkutella ihmiset tulemaan tänne. Moni saattaa ajatella, että koska rahaa vähennetään, ehkä työtä on tarjolla. Tuskin pari euroa vähemmän tai enemmän vaikuttaa siihen, mihin ihmiset menevät ja mihin eivät. Suomen maantieteellinen asema ja tuntemattomuus eivät houkuttele.

Kansalaiset Suomessa ja Euroopassa eivät mene lankaan silmänkääntötemppuihin ja löysiin argumentteihin. Nykyisin moni etsii itse tietoa. Kansalaiset kääntävät katseensa populistisista puheista apua tarvitseviin. Eläköön humanismi!

Noh, onhan myös niitä pieniä mielenilmauksia, kuten harjavaltalaiset ”patriootit” joiden kuvassa oli tuhrittu Suomen lippu. Kauniiseen ja arvokkaan Suomen lippuun olivat he itse maalanneet numeron ja kirjaimen! Missä kunnioitus omaa lippua kohtaan?

Eilen televisiossa oli mainos konserttiin turvapaikanhakijoiden hyväksi, Ympäri Eurooppaa ihmiset keräävät tavaroita ja osoittavat mieltään sanoen, että turvapaikanhakijat ovat tervetulleita. Vuosi sitten ei sellaisia mielenosoituksia ja keräyksiä ollut edes kuvitelmissa. Eurooppa muuttuu, Suomi muuttuu myös siksi, että suuri joukko kansalaisista haluaa näin tapahtuvan. Fiksut selviävät voittajina kaikista haasteista. Riippuu siis meistä kaikista, kuinka tästä uudesta haasteesta selvitään.

Unelma8

Itähelsinkiläisen äidin viesti on selvä.

Alkoluukkoja puolueisiin! Niinkö?

Ensin en halunnut lukea uutisia Paavo Arhinmäestä, koska ei kiiinnostanut, mutta sitten mietin, että ehkä nyt voin vähäsen lukea ja luin Iltalehteä! Muuten en lue sitä lehteä.

Lukemisen jälkeen, ihmettelen mitä se urheiluministeri teki Venäjällä, kun ensin puhui, ettei lähde sinne. Boikotti unohtui! Toiseksi oliko Iltalehden toimittaja itse juhlimassa vai ihan yhteispelin hengessä, joku päätti ilmoittaa toimittajille, että hei tässä on yksi ministeri sammunut. Se kertoisi enemmän tuosta porukasta kuin yhdestä juhlijasta.

Aivan oikein yksi Facebookin kaverini kysyy, että missä ne kuvat sammuneesta Arhinmäestä ovat. Mihin siis viipyvät kuvat sammuneesta ministeristä? Onko se nyt niin, että ministereiden tulisi olla kuin Matti Vanhanen, joka ei juo alkoholia lainkaan? Pitäisikö hankia puolueisiin alkomittareita?