Myös burkinikielto on naisten määrämistä ja alistamista

Burkini on tullut meidän olohuoneisiin uutisten kautta. Nykyisin monilla on mielipiteitä ei niinkään vaatekappaleen tyylistä kuin niiden käyttäjistä ja käytön motiiveista.

Moni länsimaalainen, erityisesti miehet, ja myös moni suomalainen vastustaa burkinin käyttöä, vaikka burkinin käyttö ei kosketa heitä henkilökohtaisesti, toisin kuin vaikkapa alastomuus, stringit tai uikkarit.

Niin burkineissa, stringeissä kuin alastomuudessa tärkeintä on se, käytetäänkö burkineita, stringejä vai ollaanko alastomana, koska nainen on pakotettu siihen tai siksi, että nainen itse haluaa käyttää sitä.

Minusta burkinit ovat epäkäytännöllisiä ja jopa hölmöjä uimapukuja, mutta yhtä hölmöjä ovat stringit pakaroiden välissä. Molemmat uimapuvut kiinnittävät rantojen käyttäjien huomion ja siksi molemmat voisi kieltää tasapuollisuuden vuoksi (oikeasti en ole kieltojen kannalla). Nyt joku sanoo, että stringin käyttäjiä ei pakoteta.  He vapaaehtoisesti haluavat näyttää koko vartalonsa. Onko se todella niin? Mitä tapahtuisi, jos yhteiskunnassa ei ihailtaisi seksuaalisia (pornoakin) stereotypioita. Stringit ovat seksuaalisen uskonnon symboli. 🙂

Henkilökohtaisesti en missään nimessä laittaisi päälleni stringejä tai burkinia. Pidän enemmän muista uimapuvuista, koska tunnen niissä oloni kotoisaksi ja mukavaksi. Jos nyt joku nainen sanoo minulle että hän tuntee olonsa kotoisaksi burkineissa tai stringeissä tai bikineissä niin hän on vapaa uimaan niissä. En ymmärrä miksi yksikään mies muslimi, krititty tai uskoton voi nyt määräillä miten naisen tulisi pukeutua kun hän menee rannalle uimaan. Burkinikielto on myös naisten määrämistä ja alistamista. Jos nainen on burkineilla alistettu, kiellolla ei auteta häntä, vaan suljetaan hänet pois, koska silloin nainen ei voi mennä kuten kaikki muut naiset vapaasti rannalle. Musliminaisia tulisi auttaa, mutta muulla tavoin kuin kielloilla ja poissulkemalla heidät uimarannoilta ja julkisisilta paikoilta.

Uikkari

Mainokset

Antaisin myös vereni, jos voisin

Ihailen verenluovuttajia ja olen jo kauan halunnut luovuttaa verta, mutta en ollut varma oliko se mahdollista.

Muutama viikko sitten rohkenin ja menin Punaisen Ristin verenluovutuspisteeseen ottamaan asiasta selvää.

Kerrottiin ystävällisesti, että koska olen asunut alle viisivuotiaana maassa, jossa malaria esiintyy, että ensin pitäisi saada selville, olenko malarian kantaja vai ei. Jos olisin malarian kantaja, en voisi koskaan luovuttaa verta Suomessa. Menin sitä varten veritutkimukseen. Samalla sanottiin myös, että samasta syystä matkustamisesta malariariskialueelle seuraa pitkä kolmen vuoden luovutusrajoitus. Koska viime joulukuussa kävin Nicaraguassa sukulaisia tapaamassa, voin luovuttaa verta vasta tammikuussa 2019.

Odotin tutkimuksen vastausta toivoen, että vereni olisi käyttökelpoista. Onhan veripalvelu tärkeä monista syistä. Punaisen Ristin veripalvelulla pelastetaa ihmishenkiä ja sen lisäksi veripalvelu työllistää noin 500 henkilöä yhteensä 9 paikkakunnalla!

Pari viikon tutkimuksen jälkeen odotettu vastaus saapui ja siinä sanotaan: ”Näytteesi on tutkittu, eikä sinulla ole osoitettavissa malariavasta-aineita.” Tutkimuksen tulos on normaali ja voin siis luovuttaa verta tulevaisuudessa, kunhan en matkusta malariariskimaissa. Hienoa!

Punaisen Ristin verkkosivuilla sanotaan, että verenluovuttajia tarvitaan joka arkipäivä noin 800!

Veripalvelu.jpg

 

Miksi Ranskassa?

 

On mukava herätä aurinkoiseen rauhalliseen päivään, mutta toisin kävi tänään.

Nizzassa on kuollut liian paljon ihmisiä, joista 10 on lasta. Sen lisäksi 50 lasta on haavoittunut. Liian monta…

Viime vuoden alusta tähän päivään Ranskassa on ollut useita terrori-iskuja. Ensin Charlie Hebdon terrori-iskussa 7. tammikuuta 2015 kuoli 12 ihmistä. Sitten oli Pariisin terrori-iskut marraskuussa 2015. Ne tapahtuivat myöhään illalla 13. marraskuuta 2015 Ranskassa Pariisissa ja sen esikaupungissa Saint-Denis’ssa. Arvioiden mukaan niissä kuoli ainakin 132 ihmistä ja oli 352 loukkaantunutta.

Kuten Ylen toimittaja Liisa Haapanen ehtii jo kysyä Supon terrorismiasiantuntija Pekka Hiltuselta, minäkin tänään mietin miksi Ranskassa taas tapahtuu kauheita.

”Tämä johtuu Hiltusen mukaan muun muassa siitä, että ranskalaiset ovat aktiivisia konflikteissa, joissa osapuolena on terrorijärjestöjä tai terroristisia toimijoita.

– Lisäksi Ranskasta on lähtenyt varsin korkea määrä vierastaistelijoita esimerkiksi Irakissa ja Syyriassa käynnissä oleviin konflikteihin, Hiltunen sanoo.”

Paitsi mainitut syyt, itse arvelen, että iskut on hyvin tarkasti suunniteltu maksimoimaan myös medianäkyvyyttä. Jos isku tapahtuisi Espanjassa tai Italiassa, se ei tuntuisi muualla Euroopassa yhtä ”iskulta meitä eurooppalaisia kohtaan” kuten nyt. Ranska on keskeisessä asemassa Euroopan Unionissa ja Ranska on ollut aika merkittävä kolonialistinen maa. Maa, jolla on ollut kautta aikoja vahva asema Euroopan ja maailman historiassa.

Isku tapahtuu Ranskan kansallispäivänä, Ranskan vallankumouksen vuosipäivänä. Ranskan vallankumouksen perintö on muun muuassa lause ja arvot: Liberté, Égalité, Fraternité eli vapaus, tasa-arvo, veljeys. Tuota perintöä kohtaan nyt hyökätiin. Kunpa eurooppalaiset itse osaisivat nyt kaikkialla muistaa olla kuin veljiä toisille!

Niinistö

Ylen sivuilta.

Mitä myönteistä löydät Suomesta?

Minun piti kirjoittaa tai oikeastaan kysyä ihmisiltä, jotka sanovat olevansa tolkun ihmisiä tai suvaitsevaisia, että miksi he ovat luovuttaneet mediatilan maahanmuuttoa ja erilaisiin ihmisiin kielteisesti suhtautuville.

Saman kysymyksen voisi esittää myös demareille, vihreille ja vasureille. Puheenvuoro on ollut vapaa kaikille, mutta vain harvat mainittujen puolueiden jäsenet alentuvat osallistumaan julkiseen keskusteluun Puheenvuorossa.

Ei tarvitse seurata vuodesta toiseen Puheenvuorossa käytävää keskustelua huomatakseen, että hallituspuolueet ovat hyvin edustettuina Puheenvuorossa. Onnitellut teille aktiivisuudesta!

Tutkimusten mukaan nämä niin sanotusti suvaitsevaitset ovat sitä mieltä, ettei kannata osallistua julkiseen keskusteluun jossa vain huudetaan. On sanomatta selvää, että hiljaisuus on merkki välinpitämättömyydestä ja jopa hyväksynnästä. Onhan se valitettavasti myös niin, että moni seuraa vain puolueensa edustajia eikä erilaisia ajatuksia.

Annetaan kuitenkin asian olla, koska tässä yhteiskunnan tilassa on liian paljon kielteisiä ajatuksia. EI se maailma ja Suomi parane keskustelemalla vain ja ainoastaan ongelmista. Kaikista ongelmista huolimatta Suomessa on paljon, hyvin paljon myönteisiä asioita. Joka päivä löydän Suomesta kauneutta, iloa, rauhaa, puhdasta luontoa ja ystävällisyyttä. Mitä myönteistä itse löydät?

Lago

Yksi Suomen järvistä.

Olet yksi meistä

”Olet yksi meistä. Sinä et ole maahanmuuttaja.”

Suomessa työpaikka ja veromaksukyky on ihmisten arvon mittapuu. Ensimmäisen työpaikan saaminen ei ole helppo eikä vain heikon kielihallinnan takia vaan myös siksi, koska Suomessa suhteillakin on väliä ja monilla ei ole verkostoja. Aina voi kuitenkin käydä niin, että löytyy yksi ihminen, joka on riskinottokykyinen ja vastaa myöntävästi, kun kysyt löytyisikö töitä ja näin mahdollisuudet avautuvat. Mahdollisuuksiin tarttuminen on vahva ja hyvä askel eteenpäin. Hyvä kysymys on kuinka monta suomalaista on valmis antamaan mahdollisuuksia työkykyiselle ihmiselle?

Olen ollut Suomessa jo 23 vuotta! 90 luvun alussa Suomeen tuli monenlaisia maahanmuuttajia ja moni meistä on jäänyt Suomeen pysyvästi asumaan. Meillä on lapsia ja monilla on jo myös lapsenlapsia, töitä, suhteita, omaisuutta, ym. On jotenkin väärin vielä tänä päivänä väittää, etteivät varsinkin kaupungeissa asuvilla suomalaisilla olisi kokemuksia eri kulttuurista tulevista ihmisistä. Jos ihminen sulkeutuu eikä halua olla tekemisissä eri ihmisten kanssa, sadan vuoden kuluttua puhutaan yhä maahanmuuttajista vaikka olemme jo silloin haudassa.

Suomessa on onneksi kuitenkin myös niitä ihmisiä, jotka avoin mielin kohtaavat tuntemattomia ihmisiä yhdenvertaisina ihmisinä. Kuulin kirjoituksen ensimmäisen lauseen eilen ja sen tuoma ilo ei voida sanoin kuvata. Kiitos hänelle, joka rohkeni sanoa sen!

Nyt uskon siihen, että jonakin päivänä tulee olemaan toisin ja ihmisiä kohdellaan ja kohdataan vain yhdenvertaisinä ihmisinä.

Atouhu2

Tekemällä oppii.

Entäs ihmisarvo, herra presidentti?

Luin yhden blogikirjoituksen, jossa oli linkki nettisivulle, jossa luki muun muassa näin: ” Maahanmuuttovirta Eurooppaan, myös Suomen osalta, on paljolti kansainvaellusta, siis muuta kuin välitöntä hätää pakenevaa. Kaikkien arvioiden mukaan ihmisvirta on tänä vuonna kasvussa. Tämä haastaa koko läntisen demokratian kyvyn auttaa. Ja haastaa eurooppalaisuuden rakenteet.”

” Tulen nyt lähemmäs keskeistä kysymystä. On tehty kansainvälisiä sopimuksia, EU-direktiivejä ja kansallisia lakeja, ja on ajateltu kauniisti ja oikein – että kaikkia hädässä olevia autetaan.

Käytännössä se toteutuu niin, että jokainen, joka osaa sanoa sanan ”asylum”, turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen, sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja. Vailla mitään oikeaa perustettakin saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan, ja pystyy sen jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset täytykään, ja siis jäämään sinne, minne väärin perustein tuli.”

Saman sivun kirjoituksessa sanottiin myös, että eurooppalainen arvoperusta ja järjestys on turvattava ja samalla vaadittiin lisää rajavalvontaa. Edellisten sitaattien perusteella olisin voinut luulla, että olin Rajat kiinni –liikkeen tai perussuomalaistaustaisten Hommaforumin nettipalstoilla, mutta erehdyin koska valitettavasti olin lukemassa tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe valtiopäivän avajaisissa (3.2.2016). Ei ihme siis, että nuivasti maahanmuuttoon ja turvapaikanhakijoihin suhtautuvat nyt taputtelevat ja kiittelevät presidenttiä.

Presidentti puhuu eurooppalaisista arvoista, jotka olivat laadittujen kansainvälisten sopimusten pohjana. Nyt presidentin mukaan, toisin sanoen, niitä arvoja, sopimuksia ja säädöksiä pitää asettaa uuteen järjestykseen, koska ne arvot ja sopimukset olivat tarkoitetut toiseen tilanteeseen, jossa hyödyt kansainvälisistä sopimuksista hyödynsivät Euroopassa syntyneitä. Nyt kun joku muu hyötyy, pitää tehdä tiukennuksia esim. turvapaikanhakusäädöksiin.

Ei siis ihme, että moni on hämmentynyt, koska moni uskoo, että eurooppalaisiin arvoihin kuuluu auttaa ihmisiä. Lähtökohtaisesti on väärin luulla, että tulijalla kuin tulijalla on pahat mielessä. Tämä ylivarautunut ajattelu, jonka nyt presidentin puhekin vahvistaa heijastuu myös maassa jo asuviin ihmisiin. Eilen uutisoitiin siitä kuinka poliisille oli soitettu miehestä, joka houkutteli lapsia autoonsa. Kävi ilmi, että mies oli koulutaksikuski. On myös esimerkkejä siitä, ettei turvapaikanhakijoita oteta vaikkapa päiväkoteihin auttamaan, koska kansalaiset soittelevat ja viestittelevät vaatien muutosta…Yle uutisoi uudesta polttopulloiskusta Keski-Suomessa Petäjäveden vastaanottokeskuksessa!

Presidentin kylmä puhe ei ole kansaa yhdistävää vaan jakavaa. Miten voidaan puhua yhteisistä eurooppalaisista arvoista unohtaen, että ne arvot pohjautuvat kristillisiin arvoihin ja, että tärkein kaikista arvoista on ihmisarvo?

Atalvi.jpg

Ihmisten kylmyys nujertaa talvea enemmän.

 

 

Oi jos Suomi olisi traktori tai kone

Puheenvuorossa ja muissa nettikeskustelupalstoissa, joissa keskustellaan maahanmuuttokysymyksisssä ja maahanmuuttajista ollaan melko usein asiallisuudesta kaukana. Kaikki itseään maahanmuuttokriitikoiksi kutsuvat eivät keskitty maahanmuuttopolitiikan kritisoimiseen vaan lähinnä tänne tulleisiin ihmisiin, kielteisesti huhujen ja jopa panettelun varaan

Esimerkiksi Iltalehden ja Yle kertovat nyt, että poliisi suitsii huhuja Joutsenon henkirikoksesta ja sanoo, ettei tekijäksi epäillä turvapaikanhakijaa.

”Poliisi ei vahvista tällaista tietoa ja painottaa, että tässä vaiheessa esitutkintaa ei ole tullut esille mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella tekijän olisi syytä epäillä olevan turvapaikanhakija. Poliisi kehottaa sosiaalisessa mediassa kirjoittelevia henkilöitä välttämään perusteetonta ihmisten leimaamista, joista saattaa aiheutua vakaviakin seuraamuksia.”

Huhut, epäilyt ja jopa valheet saavat tunteet kiehumaan. Olisi mielenkiintoistä tietää, mikä taho tai ihmiset tehtailevat huhuja ja lietsovat sillä tavalla vihaa turvapaikanhakijoita vastaan. Ja ilmeisesti Suomessa on niitä ihmisiä, jotka luottavat enemmän huhuihin kuin viranomaisiin. Puheenvuorossakin oli ainakin yksi blogisti joka väitti näin: ”Poliisi varoittelee tekemästä liian hätäisiä johtopäätöksiä ja jopa uhkailee huhujen levittäjiä.

Kansalaiset ovat yhä turvattomampia, kun viranomaisetkin ovat ikään, kuin kansaa vastaan. Mihin Suomi on matkalla? Suomen uhkakuvat ovat totaalisesti muuttuneet. Nyt pahin uhka on pakolaisvyöry maahamme.”

Blogikirjoitus on myöhemmin poistettu. Tuo ei ole ensimmäinen kirjoitus, jossa ”faktaa”  tarjotaan, poliisin sanoja vääristellään ja viranomaiset ovat muka meitä kaikkia kansalaisia vastaan! Ketkä hyötyvät vääristelystä, huhuista ja jopa vihasta? Poliisilla ja viranomaisilla on paljon töitä ja Suomen pahin uhka taitaa olla kotoperäisten ihmisten vihan lietsonta, joka on tuottanut ainakin pari tulipalloa vastaanottokeskuksissa.

Sellaisella vihahuhukeskusteluilla ei asioita edistetä vaan aiheutetaan epävarmuutta ja kansan jakautumista. Niin tietenkin muutama maahanmuuttovastainen henkilö pääsee kansanedustajaksi.

Vihakeskustelulla on kuitenkin vähän tekemistä maahanmuuttopolitiikan kritisoimisen kanssa, ja siksi aitoja maahanmuuttokriitikoita on tosi vähän. Heitä löytyy enemmän niin kutustuissa maahanmuuttoon neutraalisti ja jopa myönteisesti suhtautuvissa, koska he tekevät jopa rakentavia ehdotuksia siitä, miten vaikkapa turvapaikanhakijoita voidaan kotouttaa. Vihahuhupalstoissa ei rakentavia ehdotuksia löydy paljon, tai ne ammutaan alas.

Vaikka Uuden Suomen ja muiden keskustelupalstojen pitäjät joutuvat jatkuvasti valmomaan ja siivoamaan palstojensa, toivoa ei ole kuitenkään menetetty, ja kyllä on sellaisia suomalaisia, jotka osaavat keskustella rakentavasti maahanmuuttostakin. Ja voitaisiin ottaa opiksi vaikkapa muiden aiheiden ympärillä tapahtuvista keskusteluketjuista.

Esimerkiksi kävin uteliaisuudesta konemiesten ja -naisten suositussa keskusteluplastassa. Merkillisintä oli huomata, kuinka pitkissä keskusteluketjuissa pureudeuttiin erilaisiin ongelmiin asiallisesti ja pulmia yritettiin ratkoa yhteisvoimin. Ongelmille löytyi ratkaisu. Jos joku keskittyi haukkumaan vaikkapa kysymystä esittävää, se kommentti ohitettiin kylmästi ja keskityttiin olennaiseen.

Somessa ja Puheenvuorossa ollaan vielä kaukana tuosta asiallisesta keskustelutavasta, vaikka vuosien varrella edistystä on kyllä havaittavissa Puheenvuorossakin.