Näkymätön työpanos

Entinen kokoomuslainen politiikko Raimo Ilaskivi kirjoitta omassa Uuden Suomen blogissa pakolaisvirrasta. Ilaskivi kysyy myös paljonko se tulee maksamaan ja kuka maksaa.

Keskustelu oli yksipuolinen tyylin ”meidän lapset tulevat maksamaan suuret laskut” jne. Joka tapauksessa, olisi turvapaikanhakijoita tai ei, lasku tulee olemaan suuri. Kommentoin: ”Laskelmiin pitää lisätä tulevien veronmaksajien (turvapaikanhakijoiden) yhteiskunnalle tuomaa rahaa. Jos ja kun Suomi onnistuu hyvin kotouttamistyössä niin moni turvapaikanhakija tulee maksamaan takaisin Suomen valtiolle ja meille veromaksajille sijoittamamme rahaa heihin. Olemme me kaikki aina alussa vain menoeriä, mutta moni meitä tulijoistakin maksaa nyt veronsa.

Siihen keskusteluketjuun tuli yksi henkilö, joka kirjoitti näin: ” 80 % maahantulijoista on työttöminä, niin se tarkoittaa, että osa heistä todellakin työllistyy. Se, että sinä kuulut viimeksi mainittuihin, ei muuta kokonaiskuvaa yhtään miksikään.”

Sanotaan, että yksi pääskynen ei kesää tee, mutta kun pääskysiä on enemmän kuin luullaan, kokonaisuus on valoisampaa kuin halutaan myöntää.

Jotakin kielteisestä asenteesta maahanmuuttajia kohtaan kertoo se, että väitetään ”totuutteena”, että 80 % maahanmuuttajista on työttömänä. Oikea luku on noin 29%!!! Vaikka työtä siis tehdään, hankalia ja jopa pienellä palkallakin, tunnustusta ei anneta vaan luotetaan suurenteleviin ”faktoihin”. Hyvä kysymys on kuinka se kielteinen asennoituminen maahan muuttaviin ihmisiin heijastuu heidän työmahdollisuuksiin.

Tänään Yleisradion uutisissa sanotaan, että ”taloustutkimuksen mielipidekyselyn mukaan yli puolet (51 %) haastatelluista katsoo, että suurin osa maahan jäävistä turvapaikanhakijoista jää työttömiksi ja elää sosiaalietuuksilla.” Miten muka se mielipiede tulijoista voisi olla toisenlainen, kun julkinen keskustelu pohjautuu enemmän, kuin tilastoituun faktaan ja asiantuntijoiden väittämiin, ennekkokäsityksiin ja huhuihin.

Suomen haaste ei ole vain turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien kotouttamistyössä vaan myös kansalaisten kielteisten asenteiden muuttamisessa. Ei kovin pitkälle päästään, jos varmuuden vuoksi lähtökohtaisesti ajatellaan kielteisesti asiasta kuin asiasta, tässä tapauksesta myös työssäkäyvistä maahanmuuttajista. Sellaisista, joita tänne Suomeen halutaan.

80% työttöminä

Mainokset

Paavi Franciscus Kuubassa: emme palvele ideoita vaan ihmisiä

Havannassa on iso aukio, Vallankumouksen aukio. Se on se aukio jossa Fidel Castrolla oli tapana puhua jopa 5 tuntia tauotta ja jossa komeilee korkea monumentti kansalissankarin ja runoilijan, José Martín kunniaksi. Samalla aukiolla komeilee myös suuren suuri Ché Guevaran kuva.

Sunnuntaina argentiinalaisen lääkärin Guevaran kuvan katseen alla seisoi toinen argentiinalainen, paavi Franciscus. Kuubalaiset kutsuvat paavin vierailua historialliseksi. Olen nähnyt Kuubassa asuvien kavereiden valokuvia ja kaikkialla ihmiset ovat ajoissa valmistautuneet vastaanottamaan paavia suurella innolla. Maassa, jossa katolisuus on ollut koetuksella vallankumouksen alusta lähtien, se into ja ilo on jo uutta.

Paavi saapui lauantaina Havannaan ja häntä vastassa oli paitsi runsaasti kuubalaisia, myös Kuuban presidentti Raúl Castro.

Paavin puhe

Kuvakaappaus Granman uutisesta. Granma on Kuuban päälehti.

Lauantaina paavi korosti Kuuban merkitystä eri suuntien yhtymäkohtana. Kuuba on saarena kuin avain pohjoisen ja etelän välillä. Paavi iloitsi Kuuban ja USA:n lähentymistä sekä hän lähetti terveisiä Fidel Castrolle. Raúl Catro vaatii samassa vastaanottotilaisuudessa taas kauppasaarron lakkauttamista.

Havannan vallankumousaukiolla paavi varoitti henkilökohtaisesta kunnianhimosta ja itsekkyydestä. Paavin pääviestin sunnuntaina taisi olla se, ettei palveleminen ole koskaan ideologista, koska emme palvele ideoita vaan ihmisiä.

Havannasta paavi jatkaa Holguínin kautta entiselle opiskelukaupunkilleni, Santiago de Cubaan. Santiago de Cuban läheisyydessä on yhden Kuuban katolisen kirkon pääpyhimyksen kirkko eli El Cobren Laupeuden Pyhä Neitsyen pyhäkkö. Vuonna 1916 paavi Benedictus XV julisti Laupeuden Neitsyt Marian Kuuban suojelupyhimykseksi. Santiagosta paavi palaa Havannan ja sieltä hän jatkaa matkaansa Yhdysvaltoihin.

Paavin matka kestää yhteensä 9 päivää ja suunnitelmien mukaan paavi tulee pitämään 26 puhetta! 25. syyskuuta Franciscus puhuu YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa.

Muita lähteitä:

Matkailublogi, jossa upeita kuvia Santiago de Kuubasta:

http://tamamatka.pallontallaajat.net/2015/05/26/cuba-day-67-omituinen-santeria-uskonto-ja-tumbatanssi/

Kuuban hallituksen äänitorven uutinen, jossa on Paavin ensimmäinen puhe Havannassa:

http://www.granma.cu/papa-francisco-en-cuba/2015-09-19/papa-francisco-gracias-a-todos-los-que-se-han-esmerado-para-preparar-esta-visita-pastoral

Espanjalainen El Paísin kirjoitus Havannan messusta:

http://internacional.elpais.com/internacional/2015/09/20/actualidad/1442757405_412384.html

Paavin matkasta: http://entretenimientobit.com/ilustrada/asi-va-a-ser-la-visita-del-papa-francisco-a-cuba/

Entrevista en el 19 Digital

El 19 Digital es un diario virtual del gobierno de Nicaragua. Hace unas dos semanas, el embajador de Nicaragua en Finlandia, Sr. Ricardo Alvarado, me preguntó si aceptaba ser entrevistada para ese medio estatal.

El señor embajador, me dijo que estaba al tanto de lo que yo hacía y que había, incluso, leido mis diarios. Además se acercan fechas importantes para los y las nicaragüenses, como son las fiestas patrias. El 15 de septiembre es el Día de la Independencia de Nicaragua y demás repúblicas centroamericana.

¡Cómo podría yo negarme a tan amable pregunta! Anoche recibí un mensaje en el que me decían que la entrevista acababa de ser publicada.

He recibido mensajes de mis amigos y familiares en las que me felicitan y yo les gradezco mucho sus palabras. En realidad que para mí es un orgullo y gran honor poder decirle lo que sale de mi corazón a la juventud nicaragüense, a la gente de mi Achuapa y de mi Nicaragua. Gracias al Sr. Ricardo Alvarado y al 19 Digital.

Hagan clic en este enlace, si quieren ir a leer esa entrevista: Achuapeña en Finlandia, orgullosa de sus raíces pinoleras.

Anadigital

En la foto con el Sr. Ricardo Alvarado, embajador de Nicaragua en Finlandia.

Entre los ciudadanos y ciudadanas de los países centroamericanos hay ”apodos colectivos” para designarse unos a otros. A los hondureños les dicen ”catrachos”, a los costarricenses les dicen ”ticos” y a los nicaragüenses les dicen ”pinoleros”. La palabra ”pinolero” o ”pinolera” viene de ”pinol”, bebida antigua hecha de maíz y muy popular en Nicaragua. Los nicaragüenses somos orgullosamente pinoleros y pinoleras. Hagan clic en este enlace, si quieren saber más sobre estos ”apodos colectivos” que bien explica el señor Carlos Alemán Ocampo en su escrito No confundamos apodos colectivos con gentilicios.

”Maahanmuuttokriitikko”, joka ei siedä kritiikkiä

Euroedustaja, perussuomalainen Jussi Halla-aho kehottaa omalla Facebook-seinällään muun muassa minua poistumaan Suomesta.

Halla-ahoa hermostuttaa se, että kysyin eilen Uudessa Suomessa, että miten on mahdollista, että sivistysvaltiossa Suomessa on sellainen eduskunnan puhemies, joka ei hyväksy perustuslaillista oikeutta harrastaa vapaasti uskontoaan, myös islamia. Miten Lohelan valinta on sovittavissa hallitusohjelman kirjauksen kanssa, jonka mukaan rasismia ei sallita? Miten tämä on mahdollista? Kysymykseni on tarkoitettu Alexander Stubbille ja Juha Sipilälle, jotka puhuvat avoimesta ja kaikenlaisten kansalaisten Suomesta.
Sama kehotus on tullut parilta Halla-ahon kannattajalta myös blogiini. Taitaa sananvapaus asettaa kovia haasteita ”maahanmuuttokriitikoille”. Halla-ahon ja Maria Lohelan ajatuksia kannattavat sekoittavat nyt keskustelupalstoilla (niin Uudessa Suomessa kuin muuallakin) tahallisesti asioita ja ryhtyvät argumentoimaan islamia vastaan ikään kuin ääri-islamisti olisi nyt valittu puhemieheksi. Suomen eduskunnan puhemieheksi on valittu ihminen, joka ajattelee syrjivästi sukupuolivähemmistöistä, muslimeista ja maahanmuuttajista ja koska tämä asia tuodaan julkisuuteen ja kysytään, miten se on sovitettavissa hallitusohjelman kirjausten kanssa, niin nyt yhtäkkiä pitää poistua Suomesta!

Halla-ahon päivitys todistaa sen, että ”maahanmuuttokriitikko” ei siedä näköjään pätkääkään kritiikkiä. Näköjään Jussi Halla-ahon sananvapaus on vain samanmielisille!
Ana María Gutiérrez Sorainen,

Suomen kansalainen

Halla

Tarkoitatko nyt, että jos sanon, että en kunnioita Maria Lohelaa puhemiehenä, koska hän on syrjivä ihminen, minua poistetaan Suomesta?!!! Tietääkseni Suomessa on ilmaisunvapautta, kuten demokraatisissa valtioissa!

Puoluetuet puoliksi

Eduskunnassa puhutaan tänään talousasioista, paitsi puoluetuista. Puoluetuki on tabu poliittiselle eliitille. Tuosta huolimatta esimerkiksi perussuomalaisten nuorten puoluetuen ympärillä käyvä keskustelu on herättänyt  keskustelua puoluetuista. Suomessa veronmaksajat ovat maksaneet puoluetukea jo kohta 50 vuotta.

Suomen eduskunta hyväksyi puoluetuen 14. joulukuuta 1966 äänin 127-53 ja se otettiin käyttöön vuoden 1967 alusta lukien. SDP, Keskustapuolue ja SKDL ajoivat sitä.

Kuvassa olevassa ylen uutisgrafiikasta on tämän vuoden puoluetuet puolueittain.

Puoluetuet+-grafiikka+13.2.2014

Nuo summat eivät ole mitään pikkurahoja. Eurooppalaisittain suomalaisten eduskuntapuolueiden saama puoluetuki on korkea. Varmasti moni meistä löytäisi heti noille miljoonille muuta tarpeellista käyttöä. Tiedämme kuitenkin, että valitettavasti tuskin eduskunnassa istuvat puolueiden kansanedustajat tulevat poistamaan puoluetukea. ”Valtio avustaa puolueita puoluetuella, jota jaetaan eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden kansanedustajapaikkojen perusteella. Puoluetuen myöntää valtioneuvosto ja sen käyttöä valvoo oikeusministeriö.”

Moni puolustaa puoluetukea demokratian vahvistumisella ja yksityisten puoluerahoitusten vähentämisellä. Puoluetuella siis Suomeen ei syntyisi amerikkalaista mallia, jossa puolueet kalastelevat rahoitusta ihan melkein mistä vain. USA:n malli on kuitenkin jo täällä rinnakkain puolueiden puoluetuen kanssa.

Välillä moni meistä miettii, että miksi meidän pitäisi sille ja sille puolueelle maksaa tukea verorahoista, jos on jyrkästi noiden näkemysten kanssa eri mieltä. Voisimme mielellämme antaa sille puolueelle, joka ajaa asioitamme ja vain sille, ja jos niin moni äänestäjä olisi kanssamme samaa mieltä, se puolueemme saisi paljon taloudellista tukea ja näin myös näkyisi paljon julkisuudessa.

50 vuotta sitten demokratian tilanne oli varmasti toinen ja puoluetuki oli tarpeellinen. Nyt eduskunnassa istuu samankaltaisia puolueita, jotka vaaleista toiseen puoluetuen turvin pystyvät rakentamaan rahakkaita kampanjoita. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin eduskunnan ulkopuolella olevien pienpuolueiden rajallisilla mahdollisuuksilla haastaa aidosti rahakkaita eduskuntapuolueita. Voiko silloin demokratia toteutua? Epäilen vähäsen, että aito demokratia ei toteudu.

Tällä hetkellä se ”kansantahto” on ylhäältä ohjattu, koska joskus ennen vanhaan jotkut kansanedustajat olivat sitä mieltä eduskunnassa. Ehkä silloin se puoluetuki oli tarpeellista, mutta nyt ehkei enää.

Kokoomuslaisella Erkki Aholla on omassa päiväkirjassaan mielenkiintoista taustatietoa aiheesta. Tässä luvut vuodelta 2008. Puoluetuki on vuodesta 2008 noussut paljon. Muilta yhteiskunnan alueilta on leikattu, muttei puoluetuista. Olisiko edes sen verran mahdollista?

Puoluetuki

Puoluetukea maksetaan eduskuntapuolueille vuoden 2008 aikana seuraavasti:
– Keskusta 4 590 000 euroa,
– Kokoomus 4 500 000 euroa,
– SDP 4 050 000 euroa,
– Vasemmistoliitto 1 530 000 euroa,
– Vihreät 1 350 000 euroa,
– RKP 900 000 euroa,
– Kristilliset 630 0000 euroa ja
– Perussuomalaiset 450 000 euroa. (Luvut Aholan blogista)

Kirjoitus on luettavissa myös Puheenvuorossa.