Vihapuheista pitää varoittaa

Olen kirjoittanut vuodesta 2007 Uuden Suomen blogiin ja tänään sain ensimmäisen varoituksen. Syynä historialliselle tapahtumalle on se, että vastauksena yhden kommentoijalle kirjoitin, että hänen kommenttinsa tuo mieleen Anders Breivikin sanoja.
Norjalainen äärioikeistolainen Breivik perusteli tekonsa muun muassa sillä, että Utøyan saarella olleet leirille osallistuneet vasemmistolaiset nuoret olisivat edistäneet Norjan muuttumista monikulttuuriseksi ja islamilaiseksi maaksi. Blogini kommentoija syyttää minua ja muita ”elintasosiirtolaisten” tulosta Eurooppaan. Hänen mukaansa meitä on varoitettu ja pyysi minua muun muassa pyytämään anteeksi.
Tässä tuon herran kommentti: ”Pahuuden syyttäminen lieneekin se viimeinen konsti pestä käsiä omasta vastuusta sen suhteen, ettei Suomen maahanmuuttopolitiikka ole vieläkään hallinnassa.

Sinulle hengenheimolaisine kerrottiin kyllä mihin tämä kaaos euroopassa johtaa. Te syljitte päälle sanoin ja syyllistitte tuhansia ja tuhansia kantasuomalaisia rasisteiksi.

Ja minkä takia? Sen vuoksi, että elintasosiirtolaisilla olisi mahdollisimman esteetön tulo eurooppaan käyttämään hyväkseen suomalaista sosiaaliturvaa. Koska teidän mielestä kaikilla maailman siirtolaisilla on oikeus tulla käyttämään hyväkseen suomalaista sosiaaliturvaa.

Saisit omasta puolestasi pyytää anteeksi ja hävetä.”

Tässä kommenttini, josta sain varoituksen: ”Luin Immosen kommentin ja tuli mieleen sen verran mitä olen lukenut Anders Behring Breivikin viesteistä ja perusteluista omalle hirmuteolle”. Näin ei saanut sanoa.

Herran kommentti on asiaton, koska lietsoo vihaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ajattelevat kuten minä. Kuka meitä suojelee? Silloin, kun vastasin tuohon kommenttiin, jätin pois sen minkä minun olisi pitänyt kysyä kyseiseltä kommentoijalta eli pitikö meidän kaltaisiamme nyt olla varuillamme, koska me olemme hänen mielestä syyllisiä hänen kokemansa vääryyteen.

Uusi Suomi päätti varoitta minua asiattomasta kommentoinnista, mutta tämän herran kommentti on ollut blogissani vapaasti luettavissa.

Kuten Suomen kuvalehdessä todetaan suomalaiset maahanmuuttokriitikot ovat kuin yhteisestä sopimuksesta ottaneet etäisyyttä norjalaisen Anders Behring Breivikin ajatuksiin.

Otan nöyrästi varoitusta vastaan, mutta kommenttini tarkoitus oli osoittaa, että viha vie joskus pahoihin tekoihin. Suomessakin on vihaisia ihmisiä, jotka lietsovat vihaa erimielisiä kohtaan ja pahoja tekoja pitää estää.

Ennen kuin Uusi Suomi sulkee blogiani, pyydän ystävällisesti tietoa siitä kuinka saisin nopeasti kirjoituksiani talteen.

 

Palava2

Utöyan uhreille.

 

 

 

 

 

Mainokset

Olet yksi meistä

”Olet yksi meistä. Sinä et ole maahanmuuttaja.”

Suomessa työpaikka ja veromaksukyky on ihmisten arvon mittapuu. Ensimmäisen työpaikan saaminen ei ole helppo eikä vain heikon kielihallinnan takia vaan myös siksi, koska Suomessa suhteillakin on väliä ja monilla ei ole verkostoja. Aina voi kuitenkin käydä niin, että löytyy yksi ihminen, joka on riskinottokykyinen ja vastaa myöntävästi, kun kysyt löytyisikö töitä ja näin mahdollisuudet avautuvat. Mahdollisuuksiin tarttuminen on vahva ja hyvä askel eteenpäin. Hyvä kysymys on kuinka monta suomalaista on valmis antamaan mahdollisuuksia työkykyiselle ihmiselle?

Olen ollut Suomessa jo 23 vuotta! 90 luvun alussa Suomeen tuli monenlaisia maahanmuuttajia ja moni meistä on jäänyt Suomeen pysyvästi asumaan. Meillä on lapsia ja monilla on jo myös lapsenlapsia, töitä, suhteita, omaisuutta, ym. On jotenkin väärin vielä tänä päivänä väittää, etteivät varsinkin kaupungeissa asuvilla suomalaisilla olisi kokemuksia eri kulttuurista tulevista ihmisistä. Jos ihminen sulkeutuu eikä halua olla tekemisissä eri ihmisten kanssa, sadan vuoden kuluttua puhutaan yhä maahanmuuttajista vaikka olemme jo silloin haudassa.

Suomessa on onneksi kuitenkin myös niitä ihmisiä, jotka avoin mielin kohtaavat tuntemattomia ihmisiä yhdenvertaisina ihmisinä. Kuulin kirjoituksen ensimmäisen lauseen eilen ja sen tuoma ilo ei voida sanoin kuvata. Kiitos hänelle, joka rohkeni sanoa sen!

Nyt uskon siihen, että jonakin päivänä tulee olemaan toisin ja ihmisiä kohdellaan ja kohdataan vain yhdenvertaisinä ihmisinä.

Atouhu2

Tekemällä oppii.

Oi jos Suomi olisi traktori tai kone

Puheenvuorossa ja muissa nettikeskustelupalstoissa, joissa keskustellaan maahanmuuttokysymyksisssä ja maahanmuuttajista ollaan melko usein asiallisuudesta kaukana. Kaikki itseään maahanmuuttokriitikoiksi kutsuvat eivät keskitty maahanmuuttopolitiikan kritisoimiseen vaan lähinnä tänne tulleisiin ihmisiin, kielteisesti huhujen ja jopa panettelun varaan

Esimerkiksi Iltalehden ja Yle kertovat nyt, että poliisi suitsii huhuja Joutsenon henkirikoksesta ja sanoo, ettei tekijäksi epäillä turvapaikanhakijaa.

”Poliisi ei vahvista tällaista tietoa ja painottaa, että tässä vaiheessa esitutkintaa ei ole tullut esille mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella tekijän olisi syytä epäillä olevan turvapaikanhakija. Poliisi kehottaa sosiaalisessa mediassa kirjoittelevia henkilöitä välttämään perusteetonta ihmisten leimaamista, joista saattaa aiheutua vakaviakin seuraamuksia.”

Huhut, epäilyt ja jopa valheet saavat tunteet kiehumaan. Olisi mielenkiintoistä tietää, mikä taho tai ihmiset tehtailevat huhuja ja lietsovat sillä tavalla vihaa turvapaikanhakijoita vastaan. Ja ilmeisesti Suomessa on niitä ihmisiä, jotka luottavat enemmän huhuihin kuin viranomaisiin. Puheenvuorossakin oli ainakin yksi blogisti joka väitti näin: ”Poliisi varoittelee tekemästä liian hätäisiä johtopäätöksiä ja jopa uhkailee huhujen levittäjiä.

Kansalaiset ovat yhä turvattomampia, kun viranomaisetkin ovat ikään, kuin kansaa vastaan. Mihin Suomi on matkalla? Suomen uhkakuvat ovat totaalisesti muuttuneet. Nyt pahin uhka on pakolaisvyöry maahamme.”

Blogikirjoitus on myöhemmin poistettu. Tuo ei ole ensimmäinen kirjoitus, jossa ”faktaa”  tarjotaan, poliisin sanoja vääristellään ja viranomaiset ovat muka meitä kaikkia kansalaisia vastaan! Ketkä hyötyvät vääristelystä, huhuista ja jopa vihasta? Poliisilla ja viranomaisilla on paljon töitä ja Suomen pahin uhka taitaa olla kotoperäisten ihmisten vihan lietsonta, joka on tuottanut ainakin pari tulipalloa vastaanottokeskuksissa.

Sellaisella vihahuhukeskusteluilla ei asioita edistetä vaan aiheutetaan epävarmuutta ja kansan jakautumista. Niin tietenkin muutama maahanmuuttovastainen henkilö pääsee kansanedustajaksi.

Vihakeskustelulla on kuitenkin vähän tekemistä maahanmuuttopolitiikan kritisoimisen kanssa, ja siksi aitoja maahanmuuttokriitikoita on tosi vähän. Heitä löytyy enemmän niin kutustuissa maahanmuuttoon neutraalisti ja jopa myönteisesti suhtautuvissa, koska he tekevät jopa rakentavia ehdotuksia siitä, miten vaikkapa turvapaikanhakijoita voidaan kotouttaa. Vihahuhupalstoissa ei rakentavia ehdotuksia löydy paljon, tai ne ammutaan alas.

Vaikka Uuden Suomen ja muiden keskustelupalstojen pitäjät joutuvat jatkuvasti valmomaan ja siivoamaan palstojensa, toivoa ei ole kuitenkään menetetty, ja kyllä on sellaisia suomalaisia, jotka osaavat keskustella rakentavasti maahanmuuttostakin. Ja voitaisiin ottaa opiksi vaikkapa muiden aiheiden ympärillä tapahtuvista keskusteluketjuista.

Esimerkiksi kävin uteliaisuudesta konemiesten ja -naisten suositussa keskusteluplastassa. Merkillisintä oli huomata, kuinka pitkissä keskusteluketjuissa pureudeuttiin erilaisiin ongelmiin asiallisesti ja pulmia yritettiin ratkoa yhteisvoimin. Ongelmille löytyi ratkaisu. Jos joku keskittyi haukkumaan vaikkapa kysymystä esittävää, se kommentti ohitettiin kylmästi ja keskityttiin olennaiseen.

Somessa ja Puheenvuorossa ollaan vielä kaukana tuosta asiallisesta keskustelutavasta, vaikka vuosien varrella edistystä on kyllä havaittavissa Puheenvuorossakin.

Kulttuurien lukutaito myös ruoan suhteen

Luin, kuten moni muu uutisia turvapaikanhakijoiden protestoinnista heidän mielestä paremman ruoan puolesta. Olen lukenut myös lukuisat ja myös raivoisat kommentit turvapaikanhakijoiden asenteesta. Vähemmän olen lukenut kommentteja siitä, että olisiko laitosruoka huonoa tai ei. Yksi harvoista on Kai Niemeläinen, joka kommentoi Kimmo Kaution blogissa näin:

Minusta kouluruoka on pääosin kelvotonta. Laitoksissa asuvien vanhusten osalta on sietämätöntä, että heidän ruokailunsa perustuu kokonaan tähän yksipuoliseen, mauttomaan laitosruokaan…

Se tosiasia, että monet joutuvat elämään tämän yhden lämpimän ruuan varassa koko päivän, pitäisi asettaa tälle aterialle vielä enemmän paineita. Ikävä kyllä yhteiskuntamme on asettanut annoksen hinnan 0,60 – 2 euron välille. Taso ei ymmärrettävästi päätä huimaa. En usko, että ruoka kestää tarkastelua missään päin Suomea.

Itse olen jo kauan toivonut, että koulujen, päiväkotien ja laitosten ruokahuolto saataisiin paremmaksi. Toive on ollut turha. Edes lehdissä olleet jutut, joissa on esitelty kuvien kera kotipalvelujen jakamia annoksia, eivät tilannetta ole korjanneet.

Minusta tämä kohu on ensimmäinen kulttuurisidonnainen konflikti Suomeen asettuneiden ja vasta maahan tulleiden välillä. Makuja on monenlaisia, tapoja on monenlaisia. Rehellisesti harva on se aikuinen, joka vasta tutustuu puuroon ja/tai puolukkasurvokseen eikä väännä naamansa kuin pieni vauva. Silti moni suomalainen sanoo, että mainitut herkut ovat sitä siis herkkuja. Maku on kuitenkin niille, jotka eivät ole tottuneet vain sanottakoon kauniisti erikoinen.

Tiedän ihmisistä, jotka sanovat, että avokadon maku on maailman huonointa ja olen heidän kanssa jyrkästi eri mieltä, mutta en pakottaisi heitä syömään sellaista. Toki olen monien kanssa samaa mieltä sitä, että kun joku tarjoa ruokaa, silloin voi olla kiitollinen ettei tarvitse nukkua nälkäisenä. Mutta kai turvapaikanhakijallakin on oikeus sanoa jos ruoka ei maistu tai ei sovi hänelle.

Moni silti moittii turvapaikanhakijoiden protestointia. Moititaan siis sitä, että he lähtivät vaatimaan parempaa ruokaa. Näen sen niinkin, ettei tulijoilla ole käsitystä parhaista keinoista ajaa Suomessa asiansa eteenpäin. Mielenosoitus nyt ei vain lisää ymmärrystä. Ehkä Suomessa asuvat irakilaiset voisivat neuvoa tulijoita.

Ymmärrän reaktiota, koska ollaan aivan uudessa tilanteessa. Suomessa on ollut tapana miettiä asioita ja käyttää järkeä ja sovittelua ja siksi tuntuu oudolta niitä ilkeitä yleistyksiä ja huutelua. Tulijat ja jo maassa asuvat ihmiset voimme oppia toisistamme, jos vain haluamme.

Muuten, puolukka on minusta yksi parhaista marjoista.:)

Puolukka2

Surullinen kuva Suomesta

Avasin Yleisradion sivut ja järkytyin. Turha toivoa, että kuva ja otsikko olisivat toisesta kaukaisesta maasta. Uutinen kertoo, että Lahdessa mielenosoituksen lisäksi mentiin jo terrorin puolelle. Näin siis toimivat aikuiset hupupäiset suomalaiset Suomen lippu kädessä.

Yksi mielenosoittajista oli pukeutunut Ku Klux Klan -asuun . Asu on kanta valkoisen ylivallan puolesta ja tässä tapauksessa maahanmuuttoa vastaan.

Uutisen mukaan ”mielenosoittajat” heittelivät ilotulitteita ja huusivat solvauksia pakolaisia kohtaan, joissa oli myös lapsia ja sylivauvoja. Tuo ei ole enää kritiikkiä maahanmuuttopolitiikkaa vastaan vaan silkka hyökkäys ihmisiä kohtaan. Tuon teon takana ei ole pelokas vaan vihainen ihminen, vihainen aikuinen.

Tuollaisella toiminalla ei ole mitään tekemistä asiallisen protestoinnin kanssa. Toivon mukaan poliisi tutkii ylilyöntejä. Nyt tämä aika ei anna tilaa epäröinnille ja fyysisen ja henkisen väkivallan ymmärtäminen kaikissa olosuhteissa ja tapauksissa on väärin.

On surullista, että näin tapahtuu Suomessa.

Hupupäinen mielenosoittaja

Hukkuneiden syyrialaislasten valokuvista

Pressiklubin Facebookin seinällä on avaus, joka koskee niitä kuvia hukkuneesta syyrialaisesta pikkupojasta, jotka on levitetty sosiaalisessa mediassa.

”Kuvat hukkuneesta lapsesta ovat niin ahdistavia, että ainakin itseni on melkein mahdotonta katsoa niitä. Toisaalta se, että jonkin näkeminen tuntuu pahalta ei tietenkään voi olla syy katsoa poispäin. Lukemattomat muutkin lapset (kuten myös aikuiset) ovat joutuneet käymään läpi saman pakokauhun, pelon ja tuskan. Miten pelkuri minä olen, jos sanon, etten halua edes nähdä heitä ja sen myötä ajatella sitä, minkä he ovat joutuneet kokemaan ennen kuolemaansa?

Toisaalta, esittäisimmekö kuvia kuolleista suomalaislapsista? Asetammeko näillä kuvilla Syyrian lapset erilaiseen asemaan kuin suomalaislapset, enemmän objekteiksi ja vähemmän ihmisiksi, joilla on ilman muuta oikeus yksityisyyteen, kuolemassakin? Saattaa olla, että kuvat herättävät monia miettimään, mitä voisivat tehdä auttaakseen, mutta onko meillä silloinkaan oikeutta ottaa lasta, tai ketään ihmistä, tällaisen sanoman levittämisen välineeksi? Voisimmeko käyttää auto-onnettomuudessa kuolleen suomalaislapsen kasvoja liikenneturvallisuuden lisäämiseen, jos se säästäisi ihmishenkiä? Ellei, onko syyrialaislapsella vähäisempi oikeus yksityisyyteen?

Kuten sanottu, minä olisin taipuvainen painottamaan tätä jälkimmäistä tulkintaa ja nostamaan yksityisyyden suojan tärkeämmäksi kuin siitä luopumisella mahdollisesti saavutettavan hyvän. Mutta en ole varma.”

Moni keskustelija ymmärtää kuvien julkaisemista. Itse käännyn hiemän yksityisyyden suojaan puolelle ja siksi jätin tämä kommenttini siihen keskusteluketjuun.

Minulle tuli mieleen paheksunta Karina Hazardia kohtaan, kun hän sanoi jotakin kielteistä vainasta Tony Halmesta. Moni järkyttyi ja paheksui. Karina Hazard ei edes näyttänyt kuvia. Toisaalta on sekin mahdollista, että samat tyypit, jotka tuomitsivat  silloin, nytkin tuomitsevat syyrialaisten lasten kuvia.

Itse mietin millä oikeudella toisten omaisia saa kohdella propagandavälinenä. Tietenkin ne kuvat herättävät voimakkaita tunteita ja niiden kautta mietimme ehkä toisin tragediasta. Julma tapa herättää myötätuntoa. Hyvä kysymys on, että olemmeko niin kovasydämisiä, että tarvitsemme tuollaista ravistelua jotta edes vähäsen myötätuntoamme heräisi?

Koti on paras

Koti on siellä missä sydän on. Jotkut ihmiset kaipaavat läheistensä läsnäoloa ja rakkautta enemmän kuin muut ja ihan muuta. Toisille taas tavarat, raha ja niin sanotusti hyvä elämä on tärkeintä.

Hyvä elämä käsitteenä merkitsee kuitenkin eri ihmisille eri asioita. Jonkun hyvä elämä on oma katto päällä, perhe tai vain pieni maatilkku, jossa kasvattaa vaikkapa vain kiviä.

Siirtolaisten tulon keskustelussa saa vaikutelman, että Eurooppa ja erityisesti Suomi olisi niin mahtava, rikas ja hyvinvoiva paikka kuin vain paratiisissa voi olla ja siksi joko tänne ei saisi tulla turmelemaan paratiisia tai tänne saa tulla, koska tämä Suomi olisi maailman turvallisin paikka.

Olen oppinut rakastamaan Suomea ja oikeastaan en moiti Suomesta mitään. Sanon kuitenkin, että vaikka Suomessa ei olisi mitään vikoja, Suomi ei ole ensimmäinen maailman maista se, johon ihmisten pitää ehdottomasti tulla. Samalla tavalla se maa ei ole Ruotsi eikä Espanja, eikä Yhdysvallat eikä Haiti vaan se maa on se paikka, jossa ihmisellä on kotinsa, ystävänsä, sydämensä. Se paikka on se pieni paikka, jossa sydämellä kasvatetaan vaikkapa vain kiviä.

Saapuminen maahan ilman mitään ja ketään muuta tuttua tai vain lähinomainen tai tuleva sellainen (tai ei edes sitä) ja ilman kielen hallintaa, puhumattakaan asiantuntemusta kyseisestä maasta ja kulttuurista on kenelle tahansa haastava tilanne. On kuin saapuisi toiseen avaruuteen.

Varmasti moni tullut haluaisi lähteä takaisin, jos vain olisi minne palata. Jopa minä itse, jolla on ollut rakastavia ihmisiä ympärillä, monesti halusin luopua kaikesta. Kielimuuri, fyysinen ja henkinen kylmyys nakersi välillä intoa jaksaa olla täällä. Monilla ei ole koko ajan toista aikuista, joka tukee ja välillä kannustaa jaksamaan ja kun itse kuvittelee, ettei enää jaksa, se toinen aikuinen jaksaa ja saa toisen jaksamaan. Sota repii ihmisiä omasta kodeistaan. Pelko repii kodista, toivottomuus repii kodista. Miksi niin moni on revitty, hukutettu ja tukahdutettu?

Kun luen, että salakuljettajat hylkäsivät kuolleita veneisiin ja kuorma-autoihin ja toiset salakuljettajat hylkäävät satoja lapsia Ruotsin suurissa kaupungeissa, mietin, että noiden ihmisten piti jäädä sinne mistä lähtivät, mutta se sinne on sekin helvetti ja kuolema.

Minusta erehdymme kun kuvittelemme, että tulijoiden paras paikka olisi täällä tai siellä mistä he lähtevät. Mitä oikeutta meillä on määritellä, mikä on parasta toiselle? Tietenkin mielipiteensä saa sanoa. Paras paikka on se, jossa ihminen kokee olevansa kotona. Voimme auttaa lähellä ja kaukana olevia voimaan paremmin omassa elämässä, siellä ja täällä. Suoja ja hyvä elämä ei merkitse kaikille ihmisille taloudellista hyvinvointia vaan joskus vain sukua, ystäviä tai omaa pihaa, oma puuta, oma maata, vähän ruokaa, lämpöä, suojaa, omaa kiveä ja rauhaa.

Emme saa kääntää selkämme niille, jotka ovat päässeet tänne. He tarvitsevat ystäviä, tukea, opastusta, lämpöä, suojaa. Suomestakin voi löytyä myös heidän uusi koti.

Olkaa kuin kotonanne ja koittakaa kestää. Tämä yhteiskunta ei ole maailman helpoin.”,  Päivi Vettenranta, SPR:n vapaaehtoistyöntekijä