Gamla Uppsala

”God morgon”, sanon herralle, joka kastelukannu kädessä katsoo minua päin Vanhan Uppsalan kirkon pihahautojen luona. Hän vastasi tervehdykseen nyökkäämällä.

Olin lukenut Vanhan Uppsalan historiasta . Aikoinaan se on ollut tärkeä ja kansainvälisestikin tunnettu keskus.

gamla5

Kuten minä tuhansia ihmisiä on kävelyt samoissa maisemissa. Vanhan kivikirkon lisäksi Vanhassa Uppsalassa on kolme valtavaa hautakumpua kansainvaellusajalta (400–500-luvulta). Nämä hautakummut kuuluvat Ruotsin tunnetuimpiin muinaisjäännöksiin.  Ehkä näin enemmän kuin muut, mutta minusta siellä oli enemmän kuin kolme hautakumpua.

gamla7

Tuona syysaamuna ei Vanhassa Uppsalassa ollut muita vierailijoita kuin me ja kumpujen huipussa tunsin olevani kuin pohjolan kuningatar. Sieltä näkee kauas Uppsalan asti, koska se sijaitsee hautakummut sijaitsevat laajalla tasangolla.

gamla6

Uppsalan linna ja tuomiokirkko.

Ihastuin Vanhaan Uppsalan ja näin palasimme seuraavana päivänä katsomaan olisiko kirkko silloin ollut auki ja niin olikin.  Olin aiemmin ihmettelyt missä yksi Uppsalan merkittävimmistä lapsista oli haudattuna, siis Anders Celcius. Linnén hauta on Uppsalan tuomiokirkossa, mutta Celciuksen hauta ei ollut siellä, koska se on kuin on Vanhan Uppsalan kirkossa.

gamlau7

Alttari ja Celsiuksen hauta.

Vanhan Upsalan kirkossa on upeita freskoja ja ne toivat mieleen Lohjan Pyhän Laurin kirkon freskot.

gamlau8

Kirkon freskot.

” Vanha Uppsala oli Ruotsin arkkipiispanistuimena vuodesta 1164 vuoteen 1273, jolloin arkkipiispainistuin siirrettiin Östra Arosiin, josta myöhemmin tuli nykyinen Uppsala.”

Vanhan Uppsalan kirkossa tuntee kuin aika olisi pysähtynyt ja eläisimme satoja vuosia sitten. Upea! Suosittelen.

Lähdimme kirkosta ja ison kellotornin luona oli taas sama herra tällä kerralla harava kädessä. Katsoin häntä ja sanoin ”tack så mycket” ja hän vastasi taas nyökkäämällä.

Mainokset

Mäenlaskijan turvallisuus

Kävin Uppsalassa. Uppsalan kaduilla aistii historiaa ja kansainvälisyyttä.

Yliopistokaupunkina Uppsala on menevä paikka. Yksi asia jäi erityisesti mieleen, nimittäin ihan lähellä keskustaa, Upsalan linnan mäellä, lapsiperheet laskettelivat mäkeä. Puiden eteen oli laitettu auton renkaita kolhuja pehmentämään. Suomessa en ole nähnyt vastaavanlaista.

Uppsala. llantas en árboles

Näin Uppsalassa.

 

Viime vuoden helmikuussa Helsingin Sanomissa oli uutinen, jonka mukaan helsinkiläisisä vaati pehmustettuja puistopuita mäenlaskijoille. Helsingin rakennusviraston vastaus tuntuu erikoiselta ja sen mukaan helsinkiläisillä on vain yksi virallinen pulkkamäki Paloheinässä.

”Siellä ei ainakaan keskellä mäkeä ole puita, mutta muualla Helsingin puistoissa saattaa olla. Ehdottomasti emme ala pehmustaa puita, vaan lähdemme siitä, että puistoissa lasketaan mäkeä omalla vastuulla, kuten tähänkin saakka. Emme myöskään laita kieltokylttejä, joissa kielletään mäenlasku”, sanoo Hänninen.

Hänninen muistuttaa, ettei Helsingin kaupunki ole virallinen kasvattaja, vaan asioissa voi käyttää kaupunkilaisjärkeä.

”Lähdemme siitä, että lastenkasvatuksessa päävastuu on vanhemmilla.”

Ei puistopuiden pehmentämisessä ole kyse vanhempien vastuusta tai lasten kasvattamisesta vaan lasten hyvinvoinnista, ulkoilumahdollisuuksista ja turvallisuudesta. Toisin sanoen Helsingin rakennusviraston vastaus on se, ettei mäkeä pidä laskea noissa puistoissa, joissa on puita tai pitää matksutaa Pohjois-Helsinkiin Paloheinään!

Tässä yksi aloiteidea valtuutettuille.

Uppsala teki vaikutuksen monin tavoin ja siksi laitoin espanjankieliseen blogiin noin 13 valokuvaa upeasta kaupungista.

Upsala12

Uppsalan linna.