Kuva

Ääriajattelun suunnat elävät symbioosissa

Katsoin vain pari päivää ennen ranskalaiseen sanomalehteen Charlie Hebdoniin kohdistunutta terrori-iskua espanjalaisesta televisiokanavasta uutisen, jonka mukaan ranskalainen toimittaja ja kirjailijan Éric Zemmourin kirjaesittely loppiaisena Brysselissä sai kielteisen vastaanoton ja runsaasti kritiikkiä.

Ranskalainen Zemmour on juutalaisten vanhempien lapsi, joka liputtaa sen puolesta, että maahanmuuttajien Ranskassa tulee noudattaa sitä Suomessakin tuttua lausahdusta ”maassa maan tavalla”. Mies on myös sukupuolineutraalien avioliittojen, islamismin ja monikulttuurisuuden vastustaja. Onko yhdistelmä tuttu kotimaisesta politiikasta? Zemmouria pidetään äärikonservatiivisena ja oikeistolaisena. 

Charles Hebdonin terrori-isku kaikessa karmeudessaan luo otollisen pohjan kaikenlaiselle yleistykselle ja selityksille monikulttuurisuuden ja maahanmuuton vastustamiselle. Lakimies ja kirjailija Husein Muhammed on todennut, että ääriajattelu ja ryhmät tarvitsevat toisiaan. Terrorismin tarkoitus on kylvää kaunaa ja vihaa. Tarvitaan vain tarpeeksi uskottavia asiantuntijoita luomaan pelkoa eri ihmisryhmistä.

Muslimivastaisen äärioikeiston ja lännenvastaisten ääri-islamistien välillä on kuitenkin jonkinlainen epäpyhä allianssi. Ne lisäävät toistensa kannatusta ja vahvistavat toisiaan: esimerkiksi ääri-islamistien tekemät terrori-iskut lisäävät ennakkoluuloja ja suoranaista vihaa muslimeja kohtaan. Tämä koskee myös sellaisia muslimeja, joilla ei ole mitään tekemistä iskujen kanssa ja jotka tuomitsevat ne selvästi.

Iskut lisäävät avoimesti muslimivastaisten äärioikeistolaisten puolueiden ja liikkeiden kannatusta länsimaissa. Nämä liikkeet lietsovat vihaa kaikkia muslimeja kohtaan, mikä voi johtaa myös maltillisten, aiemmin jopa hyvinkin länsimielisten muslimien radikalisoitumiseen. Näin lännenvastaisuus lisääntyy muslimien keskuudessa samalla kun muslimivastaisuus yleistyy länsimaalaisten keskuudessa.

Tuloksena on noidankehä, josta hyötyvät ainoastaan äärioikeistolaiset ja ääri-islamilaiset liikkeet. Todellisuudessa ääripäillä onkin sama tavoite: estää kahden erilaiseksi ja yhteensopimattomaksi väitetyn kulttuurin yhteiselo ja sekoittuminen.”

Zemmourin ajattelu ei ole mitään uutta vaan se saa vain uusia liputtajia, valitettavasti myös Suomessa, ja on hyvin kansainvälinen, kuten ennenkin muissa uusissa muodoissa. Erikoista on, että nämä (yleensä herrat) jotka ajattelevat kuten Zemmour mainostavat olevansa isänmaallisia, soberanisteja ja monikulttuurisuuden vastustajia. Itse moni heistä on tulos monikulttuurisuudesta, onhan Zemmour kasvanut juutalaisessa perheessä katolisessa ympäristössä. Nämä herrat elävät vastustamalla monikulttuurisuutta. Zemmour vastustaa sitä mitä Ranska on ollut vuosisatoja ja mikä on tehnyt Ranskasta sen maa mitä se nykyisin on, myös hyvässä. Jos islamisteja ei olisi, Zemmour ja muut todennäköisesti vastustaisivat jotakin muuta. Synttipukeille tulee aina olemaan tarvetta niin Euroopassa, lähi-idässä kuin kaikkialla maailmassa. Aika on nyt vain erittäin otollinen syntipukkien etsinnälle ja pelon lietsonnalle.

Nämä ideat ranskalaisten ylemmyydestä ja maahanmuuton ja monikulttuurisuuden haitoista Zemmour kirjoitti kirjan, jonka otsikko on vapaasti käännettynä ”Ranskan itsemurha”. Tuleeko mieleen ne puheet uppoavasta lännestä? Eniten ilahduttaa se, että Ranskassa, Belgiassa, Saksassa ja Suomessakin on runsaasti ihmisiä, jotka sanovat ei tuollaiselle ajattelutavalle. Sosiaalisessa mediassa on pyörinyt kirjoitus, jossa sanotaan, että norjalaiset eivät antaneet vihalle tilaa, kuten terroristi Andres Breivik toivoi ja toivottavasti ransakalaiset ovat yhtä fiksuja kuin norjalaiset.

Otsikosta, mieti nyt vähäsen. 🙂