Se jonotusnumero

Seisoin tänään erässä helsinkiläisessä kaupassa, jossa jonottaminen tapahtuu numerolla. Vuoroni tulee ja minun jälkeeni ulkomaalainen herra menee palvelutiskille asioimaan ilman jonotusnumeroa. Me muut ihmettelemme, mutta tiskillä oleva palvelija kertoo ulkomaalaiselle jonotusnumerosta.

Sitten nopeasti sinne samalle tiskille tulee suomalainen nainen kysymään jotakin ja sama palvelija kertoo taas hänellekin jonotusnumeroista. Nainen vetoaa siihen, ettei hän tiennyt numerojonotuksesta. Niin se ulkomaalainenkaan ei tiennyt. Me muut asiakkaat katsomme toisiamme hymyillen.

Kaksi miestä

Vappuaattona tapasin kaksi miestä. Yhdelle myin sängyn ja toiselta ostin pianon. Jos kauppoja mitataan rahoilla, nauraisitte sille, mutta tänään jäi molemmista tapauksista tosi iloinen mieli.

Toinen miehistä ostaa vanhoja huonekaluja, entisöi niitä ja myy eteenpäin. Eläkeläiselle nostan hatun. Hän oli mukava ja kun tuli hetki saada rahat sängystä, mieheni sanoi, että rouvalle pitää maksaa. Siihen sanoin, että jos sopii, minulle setelit ja miehelleni kolikot kuskin palkaksi. Nauroimme kaikki.

Sänky

Sänky lähdössä Ikkalasta.

Jatkoimme matkaamme pianoa hakemaan. Paikka löytyi ja olimme ajoissa sovitussa paikassa. Nuorehko mies auttoi pianon kantamisessa. Maksoin hänelle melkein samoilla sängyn rahoilla ja sanoin hänelle, ettei vaihtorahoja tarvita. Olimme iloisia hänen iloisuudestaan ja avustaan. Jäimme perävaunun luokse varmistamaan, ettei pianolle tulisi naarmuja tai kolhuja matkalla ja hetken kuluttua nuori mies ilmestyi pianotuolin kädessä ja sanoi, ettei hän sillä tekisi mitään ja hän halusi antaa sen meille. Kiitimme kovasti ja kyllä meillä oli oikea vappumieli!

Piano

Sähköpiano matkalla Ikkalaan!

Nyt kirjoittelen kertomisen arvoisista kokemuksista ja poikamme soittaa pianoaan iloisena.

Iloa teillekin!

Iloinen rollaattorirouva

Olin astumassa kauppaan, kun huomasi takana tulevan naisen rollaattorinsa kanssa. Avasin hänelle oven ja seuraavankin. Hän kiitti ja samalla kysyi: Oletko sinä intialainen?

Vastasin, että valitettavasti en. Intialaiset ovat kauniita. 🙂 Rouva sitten kysyi mistä päin maailma olin ja miten päädyin tänne.

Kerroin olevani Nicaraguasta ja tulleeni Suomeen mieheni perässä. Rouva sanoi hymyillen, että suomalaiset miehet ovat komeita. ”Noh, onhan minulla kokemusta vain yhdestä”, hän lisäsi nauraen. Kohteliaasti hän pilke silmäkulmassa sanoi, että varmasti keskiamerikkalaiset miehetkin ovat komeita. Toisin, hän lisäsi, ”en etsi enää miehiä”.

Koskaan ei ole tarpeeksi vanha rakkaudelle, sanoin hänelle ja hän hymyili ja sanoi, että näin oli, mutta harva hänen ikäisenä ajattelee niin.

Jäin itse miettimään, että ei se näin tarvitsee olla. Jokaisella on oikeus rakkauteen viimeiseen hengenvetoon asti!

Rouva oli mukava tapaus. Iloinen, pirteä ja kohtelias. Hän on elävä esimerkki elävästä elämästä.!