Se paras konsultointi

Pienessä suurenmoisessa lohjalaisessa kylässä, Ikkalassa, lauantaina vietettiin jälleen kerran ihanat Ikkalan elopäivät.

Tänä vuonna ennätysmäärä paikallisyrittäjiä ja kansalaisjärjestöjä tuli paikan päälle esittelemään ja myymään omia tuotteitaan. Läsnä oli myös lapsia ja aikuisia myymässä ylimääräisiä tavaroita kirppiksellä.

Kuten muina vuosina, myös tällä kertaa Ikkalan kyläyhdistys järjesteli tapahtuman, jota verten ei kokoonnuttu kuin pari kertaa suunnittelupalaveriin. Asia hoitui muuten puhelimitse ja sähköpostitse. Tehtäviä jaettiin, yksi kutsui poniratsastuksen pitäjän, toinen hankki elintarvikkeita, neljäs hankki lahjoituksia arpapöytään, jne, jne. Myös iloisesti kävi niin, että muita kyläläisiä teki voitavansa odotetun tapahtuman eteen. Pari ikkalalaista piti huolta autojen parkkeerauksesta. Yksi pariskunta kutsui poliisin Nallekoplan esiintymään ja Nallekopla vastasi kutsuun ja tuli viihdyttämään lapsia ja aikuisiakin, jotka olivat paikalla ajoissa ja aika sankoin joukoin.

Elopäivät11,kopla

Nallekopla vauhdissa.

Myös Lohjan uusi kaupunginjohtajaa Mika Sivulaa kutsuttiin ja hän tuli kuin tulikin. Sivula sai ikkalalaisilta kylän T-paidan ja kyläsuunnitelman. Ennen sitä Sivula puhui paljon muun muassa maaseudun haasteista. Mieleen kuitenkin jäi Sivulan sanat, että jos iso organisaatio järjestelisi niin suuren tapahtuman kuin Ikkalan elopäivät, jo suunnitteluun uppoaisi monta euroa konsultointiin, puhumattakaan tapahtuman toteuttamisesta. Kaupunginhohtaja siis kehui ikkalalaisia aloitteellisuudesta ja toimeliaisuudesta. Hänen kanssaan on vaikea olla asiasta eri mieltä. Kun ihmiset yhdessä toimivat yhteisen hyvän eteen innolla ja halulla saada jotakin hyvää, niin silloin menestytään. Ikkala menestyi ja toivon mukaan se menestystunne ja ennen kaikkea into tehdä asioita yhdessä tarttuu jälkipolviin. Face to facea ei voita mitään.

Elopäivä4

Lohjan kaupunginjohtaja Mika Sivula saa kyläsuunnitelman Ikkalan kyläyhdistyksen puheenjohtajalta Sella Suoniolta.

Juttelin hetkeksi kaupunginjohtajan kanssa elämästä pikkukylässä ja sanoin hänelle, että varsinkin netissä moni ei jaksa tai on unohtanut, miten olla ihmisiksi. Maaseudulla ja kasvokkain ihmisiä osataan olla toisillemmekin.

Minulla ei siis muuta kuin että koettakaamme olla enemmän ihmisiksi. Olkoon ikkalalaisten toiminta esimerkkinä muulle Suomelle ja maailmalle.

Mietin, että tämä kirjoitus sopisi Vapaavuoron, mutta nyky-Suomessa tarvitaan sitä myönteistä tahtotilaa, intoa ja uskoa, että hyviäkin asioita osataan tehdä yhdessä. Ei rakas Suomi porskuta eteenpäin, jos vain voivotellaan, että se ja se asia on päin mäntyä eikä sille tehdään mitään, koska on keskitytty vain huutelemaan ja päivittelemään.

Elopäivät14,kopla

Hieno Suomi ja Ikkala!

Mainokset

Voi mansikka

”Kesän parasta”, näin moni sanoo puutarhamansikoista. Noh, maku jokaisella.

Mansikka3

Polkat.

Sain eilen noin 10 kiloa mansikkaa ja ne olivat hyviä! Ne olivat niitä Polkia, jotka ilmeisesti ovat Suomen suosituin lajike. Ylen jutussa sanotaan, että se on yksi vanhimmista lajikkeista.

Mansikka1

Mutta onhan niitä muita lukuisia lajikkeita, joilla on erikoisia nimiä. Luin, että honeoye -mansikkalajikeen nimi tulee intiaaniprinsesasta ja ilmeisesti senga on irlantilaisen tytön nimi. Sonatalla on musikaalinen nimi, mutta entäs jonsok, kent, bounty?

Puutarhamansikka syntyi virginianmansikan (Fragaria virginiana) ja chilenmansikan (Fragaria chiloensis) risteytyksestä. Eurooppaan puutarhamansikka tuli vasta 1700-luvulla. Ajankohtainen aihe, muuten. 🙂 Hymyilen ja tulee mieleen Jukka Väisäsen kirjoitus somaleista.

http://jukkav.puheenvuoro.uusisuomi.fi/37276-somalit-ilostuttavat-elamaa

 

Helle

Helle on kaunis sana. Se soi korvassa kauniisti, mutta mielelle ja kehollekin se helle on myös mukava. Sitä on tänä vuonna odotettu. Itse ainakin olen odottanut kaun.

Uuff, johan on helle! moni sanoo ja silloin minusta ilma vain paranee. Kuumuus tuo kauniitä muistoja kaukaisista hiekkarannoista, kookosmaidon palmujuurella ja mangosmoothien rehevän mangopuun alla. Mausteet ja kukat roikkuivat äidin pihalla ja kolibri laskeutui kukkiin.

Patio2

Minullakin on roikkuvia ruukuja. Kuvassa oleva on Nicaraguasta.

Kun tropiikissa on kuuma, hakeudutaan varjoon. Vuosien ja kesien varrella olen ymmärtänyt, ettei Suomessa kauniinä ja lämpimänä kesäpäivänä kannattaa hakeutua talon varjoon, vaan nauttia luonnosta.

Pihalla saa tehdä vaikka mitä. Itse mielelläni upotan sormiani multaan ja tulokset pikkuhiljaa näkyvät.  Innostuin helle-sanasta ja kirjoitin muun muuassa siitä espanjaksi. Ei ainakaan espanjaksi sille ole erityistä sanaa sille, kun lämpötilaa nousee 25 asteeseen tai yli. Minusta se ketoo jo jotakin Suomen kesästä ja ihmisten suhtautumisesta luonnon lämpöön.

Rypsi

Rypsipelto on kuin olisi ikuisessa helteessä. Kuva on otettu tänään Raaseporin ja Lohjan välissä.