Koti on paras

Koti on siellä missä sydän on. Jotkut ihmiset kaipaavat läheistensä läsnäoloa ja rakkautta enemmän kuin muut ja ihan muuta. Toisille taas tavarat, raha ja niin sanotusti hyvä elämä on tärkeintä.

Hyvä elämä käsitteenä merkitsee kuitenkin eri ihmisille eri asioita. Jonkun hyvä elämä on oma katto päällä, perhe tai vain pieni maatilkku, jossa kasvattaa vaikkapa vain kiviä.

Siirtolaisten tulon keskustelussa saa vaikutelman, että Eurooppa ja erityisesti Suomi olisi niin mahtava, rikas ja hyvinvoiva paikka kuin vain paratiisissa voi olla ja siksi joko tänne ei saisi tulla turmelemaan paratiisia tai tänne saa tulla, koska tämä Suomi olisi maailman turvallisin paikka.

Olen oppinut rakastamaan Suomea ja oikeastaan en moiti Suomesta mitään. Sanon kuitenkin, että vaikka Suomessa ei olisi mitään vikoja, Suomi ei ole ensimmäinen maailman maista se, johon ihmisten pitää ehdottomasti tulla. Samalla tavalla se maa ei ole Ruotsi eikä Espanja, eikä Yhdysvallat eikä Haiti vaan se maa on se paikka, jossa ihmisellä on kotinsa, ystävänsä, sydämensä. Se paikka on se pieni paikka, jossa sydämellä kasvatetaan vaikkapa vain kiviä.

Saapuminen maahan ilman mitään ja ketään muuta tuttua tai vain lähinomainen tai tuleva sellainen (tai ei edes sitä) ja ilman kielen hallintaa, puhumattakaan asiantuntemusta kyseisestä maasta ja kulttuurista on kenelle tahansa haastava tilanne. On kuin saapuisi toiseen avaruuteen.

Varmasti moni tullut haluaisi lähteä takaisin, jos vain olisi minne palata. Jopa minä itse, jolla on ollut rakastavia ihmisiä ympärillä, monesti halusin luopua kaikesta. Kielimuuri, fyysinen ja henkinen kylmyys nakersi välillä intoa jaksaa olla täällä. Monilla ei ole koko ajan toista aikuista, joka tukee ja välillä kannustaa jaksamaan ja kun itse kuvittelee, ettei enää jaksa, se toinen aikuinen jaksaa ja saa toisen jaksamaan. Sota repii ihmisiä omasta kodeistaan. Pelko repii kodista, toivottomuus repii kodista. Miksi niin moni on revitty, hukutettu ja tukahdutettu?

Kun luen, että salakuljettajat hylkäsivät kuolleita veneisiin ja kuorma-autoihin ja toiset salakuljettajat hylkäävät satoja lapsia Ruotsin suurissa kaupungeissa, mietin, että noiden ihmisten piti jäädä sinne mistä lähtivät, mutta se sinne on sekin helvetti ja kuolema.

Minusta erehdymme kun kuvittelemme, että tulijoiden paras paikka olisi täällä tai siellä mistä he lähtevät. Mitä oikeutta meillä on määritellä, mikä on parasta toiselle? Tietenkin mielipiteensä saa sanoa. Paras paikka on se, jossa ihminen kokee olevansa kotona. Voimme auttaa lähellä ja kaukana olevia voimaan paremmin omassa elämässä, siellä ja täällä. Suoja ja hyvä elämä ei merkitse kaikille ihmisille taloudellista hyvinvointia vaan joskus vain sukua, ystäviä tai omaa pihaa, oma puuta, oma maata, vähän ruokaa, lämpöä, suojaa, omaa kiveä ja rauhaa.

Emme saa kääntää selkämme niille, jotka ovat päässeet tänne. He tarvitsevat ystäviä, tukea, opastusta, lämpöä, suojaa. Suomestakin voi löytyä myös heidän uusi koti.

Olkaa kuin kotonanne ja koittakaa kestää. Tämä yhteiskunta ei ole maailman helpoin.”,  Päivi Vettenranta, SPR:n vapaaehtoistyöntekijä

Mainokset