Haaste yhdenvetaisesti ajatteleville kansalaisille.

Uuden Suomen päätoimittaja kirjoitti 23.3.2015 blogiinsa, että ”Maahanmuuttaja voi vihdoin yltää eduskuntaan”. Vihdoin -sana oli tässä ylimääräisenä, koska näin on tapahtunut jo aiemmin, kuten Huusko itse mainitsee.

Huusko selitti kuitenkin, että ”Huhtikuun eduskuntavaaleissa saattaa tapahtua se, mitä moni on toivonut ja joku punaniskaisin myös pelännyt. On hyvin mahdollista, että lakejamme valitaan laatimaan maahanmuuttajataustainen henkilö.

Tämä olisi historiallista, vaikka kaksi Suomessa syntymätöntä meillä on jo eduskunnassa sotien jälkeen vaikuttanutkin.

Virossa syntynyt Hella Wuolijoki toimi kyllä Suomessa kansanedustajana 1946 – 1948, mutta hänkin nousi tehtävään SKDL:n varapaikalta, eli ei tullut valituksi suoraan. Parhaillaan eduskunnassa istuu Ahvenanmaalta valittu Elisabeth Nauclér, joka on syntynyt Ruotsissa ja jonka isä on Värmlannin metsäsuomalaisia.

Parhaat mahdollisuudet maahanmuuttajataustaisista ehdokkaista nyt lienevät vuonna 2011 varapaikoille jääneillä ja kansallisesti tunnetuilla Fatbardhe Hetemaj’lla (kok.) ja Nasima Razmyarilla (sd.) Helsingissä.”

Kiinnittäisin huomiota siihen, että yhdenvertaisuus lain edessä ei toteudu, kun ehdokkaita ja kansalaisia jaotellaan Suomessa syntyneihin ja muihin. Eduskunnassa tarvitaan kuitenkin valveilla olevia KANSALAISIA.

Kuten Huuskon blogissa kommentoin, varmasti moni maahanmuuttaja on kanssani samaa mieltä siitä, että on ihan turhaa puhua heistä ja meistä. Moni nettikeskustelija elää kuitenkin mielikuvituksellisessa nettimaailmassa, jossa argumentointi on radikalisoitunut. Joko ollaan maahanmuuttajia vastaan tai puolustetaan heitä. Molemmissa leirissä ajattelu on pysähtyneessä tilassa. Toiset ajattelevat saako Suomeen tulla tai ei ja toiset taas kuvittelevat, että kaikki maahanmuuttajat ovat samoissa alkuasetelmissa, ihan kuin kaikki olisivat vasta saapuneet maahan ja olisivat riippuvaisia yhteiskunnan tarjoamista erikoisista palveluista, kuten kieliopetuksesta, jne. Näin ei ole.

Markku Huusko on oikeassa siinä, että moni vastustaa kaikenlaisten kansalaisten mukana oloa päätöksenteossa, koska eivät ole syntyneet Suomessa. Toiset taas haluavat heitä päätöksentekoon, koska he ovat jotenkin erikoisia. Itse, kuten jo moni muu, olemme sitä mieltä, että eduskunnassa tarvitaan kaikenlaisia kansalaisia yhdenvertaisina kansalaisina eikä ulkoseikkojen takia.

Yleensä puhun siitä, mitä itse koen esimerkkinä yhden henkilön kokemuksesta maahanmuuttajana (mitä minä voi sille, että en ole syntynyt Suomessa) ja ehkä sitä kautta tuoda joitakin muita näkökulmia keskusteluun. Olen joka päivä tekemisissä suomalaisten kanssa monissa kylissä ja kaupungeissa Uudellamaalla ja minusta suorat kontaktit ihmisten kanssa puhuvat eri kieltä kuin nettipalstoista voisi luulla. Minä suomalaisten keskellä olen vain yksi ihminen muiden joukossa. Moni ei edes kysy mistä tulen tai mihin menen ja se käy minulle, koska kotini on täällä. Itse mietin, että olen tullut muualta vasta kun joku mainitsee sen. Valitettavasti netin kautta ei saa kovin myönteistä kuvaa Suomesta ja suomalaisista.

Markku Huusko kommentoi näin: Lisään tähän vielä tilastopohjaista asiaa. Suomen väestöstä vajaa 300 000 eli 5 prosenttia on ulkomailla syntyneitä. (Lähde: Tilastokeskus http://www.tilastokeskus.fi/ajk/tiedotteet/2014/uu…)

Eikö eduskunnan koostumuksen olisi hyvä heijastella koko kansaa? Karkealla matematiikalla ulkomailla syntyneitä tulisi olla sillä perusteella 200:sta jopa kymmenkunta. Se tuntuu isolta määrältä, mutta yksikin olisi hyvä alku.

Vastasin, että ajatuksen lähtökohta on etnisyys tai tässä tapauksessa se, etteivät nuo 300 ole syntyneet Suomessa ja näin heillä olisi muita erikoistarpeita kuin muilla Suomessa syntyneillä kansalaisilla. Näin on tiettyyn rajaan asti, kuten silloin kun ihminen saapuu maahan ja tarvitsee yhteiskunnalta tukea kotoutumiseen. Kuukausien ja vuosien kuluttua tämä tulija toimii, jos kaikki sujuu hyvin, myös yhteiskunnan hyväksi ja hän tarvitsee samoja palveluja kuin muut kansalaiset. Äitinä kannan samanlaisia huolia kuin kuka tahansa muu lohjalainen äiti.

Ei ole siis pitkälti perusteltua jakaa kansalaisia Suomessa syntyneisiin ja muihin. Moni ehdokas, kuten Nasima Razmyarilla (sd.) ja Fatbardhe Hetemaj’ /kok) eivät profiloidu maahanmuuttajaehdokkaina, koska tajuavat olevansa koko kansan palveluksessa ja näin sen pitäisi olla. Kun me päästään siihen, ettei ole olemassa tarvetta jakaa kansalaisia, niin Suomi on sitten mukavampi paikka kaikille kansalaisille.

En ajattele muita kansalaisia erilaisiksi tai erikoisiksi, koska ovat syntyneet Suomessa tai muualla. Kaikki ovat samanarvoisia. Kun kansanedustaja tai ehdokas ajaa vaikkapa työttömien asioita, niin työttöminä on monenlaisia ihmisiä, myös maahanmuuttajia.

Minusta, niin kauan kun eduskunnassa on Outi Alanko-Kahiluotoja ja ehdolla Pia Lohikosken, Paula Nordtrömin, Joona Räsäsen ja Birgit Aitakummun kaltaisia, niin asia on hyvin. Menestystä silti Nasimalle ja Fadelle!

Toinen harhaanjohtava ajatus maahanmuuttajista on se, että kaikki maahanmuuttajat olisivat heikko-osaisia. Näin ei missään nimessä ole. Moni on yksityisyrittäjänä ja/tai töissä ja työssä käyvillä maahanmuuttajilla on enemmän yhteisiä asioita muiden työssä käyvien kanssa kuin vaikkapa vasta Suomeen tulleilla.

Rohkenen pyytää, että ajattelutasolla päästäisiin siihen tilanteeseen, että suhtauduttaisiin ihmisiin pelkkinä ihmisinä, kansalaisina. En pyydä sitä maahanmuuttajavastaisilta tai/ja nuivilta vaan teiltä, jotka haluatte tulijoillekin hyvää. Niin kauan, kun puhutte ”heistä ja meistä”, syrjinnälle tulee olemaan tilaa meidän kansalaisten keskuudessa. Haaste on siis sinulle yhdenvertaisesti ajattelevalle kansalaiselle.

DSCN6946

Mainokset