Media ja vasemmisto

Moni puhuu rahademokratiasta tarkoittaen, että rahaa ratkaisee miten demokratia toteutuu. Uskon yhä vankasti Suomen demokraatiseen järjestelmään, jossa on monta puoluetta, josta valita omansa. Toista parempaa systemiä en ole vielä kokenut. Eduskuntavaalien tulosten valossa ja vaaleista toiseen huomaa, että valitettavasti mainosrahat ratkaisevat pitkälti siitä ketkä voittavat ja ketkä häviävät.

Rahakkaat ehdokkaat ja puolueet mainostavat ja media kaipaa rahaa toimintansa pyörittämiseen. Varakkaat tahot  sanelevat mistä mediassa puhutaan. Tähän asti media on myös täyttänyt tehtävänsa vaahtikoirana ja puolueet ovat ymmärtäneet, vaälillä hampaita irvistäen,  median roolin avoimen demokratian täydentäjänä. Nyt kuitenkin edellisitä vaaleista lähtien on nähty yhden puolueen kansanedustajien tahto rajoittaa median tehtävän politiikoiden toiminnan tarkkailijoina. Milloin milläkin perusteluilla, jos joku toimittaja kritisi perussuomalaisia, niin aina nousee vihaa mediaa kohtaan.Tuorein tapaus on kuplaepisodi. Perussuomalaisia ei saanut arvostella julkisesti.

Johtuuko pelosta mainostajien kadottamisesta tai ei, media toistaa melko kriitiikkittömästi vallassa olevien termejä ja ajattelua. Esimerkiksi talousasioissa on olemassa vain se yksi totuus, joka on peräisin Valtiovarainministeriöstä ja oikeistokabineeteista. Vaatii viestinnän vastaanottajalta kriittista medialukutaitoa, jotta pystyisi itse miettimään toisin. Esimerkiksi vaalien alla näytti siltä, että kaikkialla puhuttiin leikkauksista ja veronkorotuksista ratkaisuna maan ongelmiin. Elvytyspuheet laitetiin sivuun, vaikka moni talousasiantuntija on ollut elvytyksen kannalla. Miksi media ei hehkuttanut esimerkiksi Arhinmäen linjan? Osittain siksi, koska se oli pienpuolueen puheenjohtajan linja. Surullista, mutta totta. Media meni lankaan ja myös moni äänestäjä. Tarvitaisiin aidosti puolueettomia mediakanavia vaihtoehtoisille ajatuksille.

Vasemmistoåpuolueissa on paljon parantamisen varaan, kuten se, yksinkertainen seikka, että jos vaikka kansalainen lähetyy kuntapäättäjiin tai kansanedustajiin, kansalaisen viesteihin ei reagoidea.Linjan etsinnässä ei voi mennä loputtomasti aika, muuten ollaan neljän vuoden kuluttua ehkä hankalammassa tilanteessa kuin nyt.

Puolueiden puheenjohtajan imagolla on paljon väliä, ehkä enemmän kuin kuvittelemme. Mitä saa ihmiset äänestämään Keskustaa kaupungeissakin? Vastaus on Juha Sipilä. Hankala on löytää muita selityksiä lakonisesta puolueesta. Tänään Jutta ja Antti Rinne julkaisivat yhteisen kannanoton merkitsi, että eripuraan ei ole nyt aikaa vaan yhteistyöhön. Hyvä niin ja aika tulee sanomaan oliko tuo kanannottolla merkitystä tai ei.

Moni puhuu rahademokratiasta tarkoittaen, että raha ratkaisee, miten demokratia toteutuu. Uskon yhä vankasti Suomen demokraattiseen järjestelmään jossa on monta puoluetta joista valita omansa. Toista parempaa systeemiä en ole vielä kokenut. Eduskuntavaalien tulosten valossa ja vaaleista toiseen huomaa, että valitettavasti mainosrahat ratkaisevat pitkälti sen, ketkä voittavat ja ketkä häviävät.

Rahakkaat ehdokkaat ja puolueet mainostavat ja media kaipaa rahaa toimintansa pyörittämiseen. Varakkaat tahot sanelevat, mistä mediassa puhutaan. Tähän asti media on myös täyttänyt tehtävänsä vahtikoirana ja puolueet ovat ymmärtäneet, välillä hampaita irvistäen median roolin avoimen demokratian täydentäjänä. Nyt kuitenkin edellisistä vaaleista lähtien on nähty yhden puolueen kansanedustajien tahto rajoittaa median tehtävän politiikoiden toiminnan tarkkailijoina. Milloin milläkin perusteluilla, jos joku toimittaja kritisoi perussuomalaisia, niin aina nousee perussuomalaisten kauna mediaa kohtaan. Tuorein tapaus on kuplaepisodi. Perussuomalaisia ei saa arvostella julkisesti.

Johtuuko mainostajien katoamisenpelosta tai ei, media toistaa melko kritiikittömästi vallassa olevien termejä ja ajattelua. Esimerkiksi talousasioissa on olemassa vain se yksi totuus, joka on peräisin Valtiovarainministeriöstä ja oikeistokabineteista. Vaatii viestinnän vastaanottajalta kriittistä medialukutaitoa, jotta pystyisi itse miettimään toisin. Esimerkiksi vaalien alla näytti siltä, että kaikkialla puhuttiin leikkauksista ja veronkorotuksista ratkaisuna maan ongelmiin. Elvytyspuheet laitettiin sivuun, vaikka moni talousasiantuntija on ollut elvytyksen kannalla. Miksi media ei hehkuttanut esimerkiksi Arhinmäen linjaa? Osittain siksi, koska se oli pienpuolueen puheenjohtajan linja. Surullista mutta totta. Media meni lankaan ja myös moni äänestäjä. Tarvittaisiin aidosti puolueettomia mediakanavia vaihtoehtoisille ajatuksille.

Vasemmistopuolueissa on paljon parantamisen varaa, kuten se yksinkertainen seikka, että jos vaikka kansalainen lähestyy kuntapäättäjiä tai kansanedustajia, kansalaisen viesteihin ei reagoida. Linjan etsinnässä ei voi mennä loputtomasti aikaa, muuten ollaan neljän vuoden kuluttua ehkä hankalammassa tilanteessa kuin nyt.

Puolueiden puheenjohtajan imagolla on paljon väliä, ehkä enemmän kuin kuvittelemme. Mikä saa ihmiset äänestämään Keskustaa kaupungeissakin? Vastaus on Juha Sipilä. Hankala on löytää muita selityksiä lakonisesta puolueesta. Jutta ja Antti Rinne julkaisivat yhteisen kannanoton osoittaen, että eripuraan ei ole nyt aikaa, vaan yhteistyöhön. Hyvä niin ja aika tulee sanomaan, oliko tuolla kannanotolla merkitystä tai ei.

Viime päivät ovat olleet demareille haastavia ja kun jo luulin, ettei tuosta puolueesta löydy ketään sanomaan suorat sanat entiselle ja nykyiselle puheenjohtajalle, niin luen lohjalaisen demarinuorten puheenjohtajan ja tuoreen kansanedustajan kirjoituksen, jossa hän vetoaa puoluejäseniin: Vetoan nyt joka ikiseen puolueen jäseneen: lopetetaan riitely, muiden syyttely ja toistemme kampittaminen. Tämä koskee jokaista, niin puolueen puheenjohtajaa kuin rivijäsentäkin. Nyt ei ole mitään tarvetta käydä puolueen sisäistä valtapeliä. Eikä kenenkään tule sitä lietsoa. Toivon, että tässä asiassa puolueen nykyinen ja entinenkin puheenjohtaja katsovat peiliin. Eripuraisuus ei lisää luottamustamme pätkääkään.

Ajat ovat muuttuneet, mutta vasemmistopuolueet seisahtuneet ja ikään kuin jääneet katsomaan, seuramaan oikeiston ja keskustan hommia. Kokoomuksella on selkeä linja etuoikeutettujen ja hyvinvoivien intressien ajajana. Perussuomalaisillakin on selkeä linja nyt ”maahanmuuttovastaisena duunaripuolueena”. SDP on hukannut äänestäjiänsä ja tehtävänsä kuten myös Vasemmistoliitto. Se kostautuu, ja jos linja pysyy jossain kaukana, kannatus pysyy jatkossakin matalana.

Sanoman kirkastaminen auttaisi paljon. Kuuntelin SDP: n sihteeriä Reijo Paanasta televisiossa heti vaalien jälkeen ja hän puhui niin osuvasti vähäosaisista, työttömistä jne. Paanasen sanat tulivat julkisuuteen vasta vaalien jälkeen. Taisi olla niinkin, että mediatilaakin annettiin enemmän ”mahdollisille vaalivoittajille” kuin häviäjille.