Valokuvan arvo

Kuuntelin pari päivää sitten radiosta, että vanhoilla paperikuvilla on paljon kysyntää. Niitä halutaan ostaa. Moni haikailee sellaista, mitä ei ole nähnyt tai kokenut. Ymmärrän täysin. Kuten miljoonat ja taas miljoonat ihmiset maailmassa, katselen kuvia lähtömaastani ja rakkaista ihmisistä haikein mielin. Niissä kuvissa näkee menetettyjä hetkiä, iloisia ja surullisia ja siltä väliltäkin.

Esimerkiksi minulla on valokuva, jossa esiintyvät ihmiset ovat minulle tuttuja. Rakastan tuota kuvaa, koska jokaisesta kuvassa esiintyjästä muistan jotakin mukavaa. Kuvassa on äitini ja hänen sisaruksensa, siis minun setiäni ja tätejäni. Osa heistä on jo poistunut ja osa on vielä elossa. Kuvan ottotilanteessa en ollut paikan päällä. Kuva on otettu sedän hautajaisissa ja se kertoo siitä, kuinka hankalillakaan hetkillä sukulaisia ei jätetä.

Nicaraguassa ajatellaan, että ihmisen elämän saavutuksia mitataan hautajaisissa. Mitä enemmän väkeä hautajaisissa on, sitä enemmän ihmistä rakastetaan ja muistetaan. Ihmisväen määrä tuo lohtua eläville.

Se kuva, joka minulle on tärkeä, vaikuttava ja puhutteleva, kenties ei muille sano mitään tai sanoo jotakin muuta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä ajattelit tuosta kuvasta heti kun näit sen? …

Arvelen, että se kertoo sinulle jostain kaukaisesta, tuntemattomista ihmisistä ja kulttuurista. Suomessa ei tiedotusvälineissä näe paljoakaan (ei ollenkaan) kuvia Latinalaisen Amerikan maiden ihmisten arjesta. Jos kuvia on, ne ovat katastrofeista tai muista kielteisistä uutisista.

Valokuva on otettu Nicaraguan pienessä kylässä, Achuapassa, jossa koko sukuni asuu. Kuva ei ole myynnissä 🙂  ja sen avo on minulle suunnaton.

Tässä linkki espanjankieliseen kirjoitukseen: Punto Nórdico

Mainokset