YK ja Syyria

 

Tänään on kansainvälinen YK: n päivä ja sen kunniaksi Suomen lippu nousi salkoon. Tehtävä oli tänään hyvin erikoinen, koska se herätti kysymyksiä ja tunteita. Välillä mietin, että lipun paikan pitäisi olla puoli väliä salkoa Syyrian tilanteen takia ja YK:n heikot tulokset Syyrian rauhan edistäjänä.

lippu

Syyrian sisällissota on kestänyt yli 5 vuotta ja sen aikana yli 400 000 syyrialaista on kuollut. Se on aika puistattava hinta mille tahansa konfliktille. Lippusalon luona mietin mitä varten YK on yhä olemassa, jos se ei tee sitä mitä varten se luotiin: rauhaa edistämään, mutta myös sen saavuttamaan. Tiedän että tilanne YK: n piireissä ei ole kovin hyvä osittain siksi, koska Kiina ja Venäjä ovat asettuneet Syyrian hallituksen puolelle. Kaikki muut sodan osapuolet ovat niin hajanaisia, ettei yhtenäisestä hallituksen vastaisesta rintamasta voida puhua.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Syyrian sota on kehittynyt kansainväliseksi konfliktiksi sitä muka kun USA ja Venäjä sotivat Syyrian maaperällä. Ollaan siis menossa hankalampaan suuntaan.

Ratkaisu Syyrian konfliktiin ei voi löytyä ilman muiden arabimaiden tahtoa ja tuntuu siltä, että myös arabimaat eivät tee tarpeeksi Syyrian rauhan eteen. YK: n rooli korostuu nyt entistä enemmän, mutta pystyykö YK tuomaan rauhaa Syyriaan? Mitä me voimme tehdä? -Voimme haastaa päättäjiä etsimään ja edistämään ratkaisuja rauhan saamiseksi.

Tänään Helsingin rautatieasemalla kokoontuu ihmisiä marssimaan Syyrian rauhan puolesta. Rauhanmarssin kutsussa lukee, että marssi lähtee kello 17 Rautatientorilta ja etenee Senaatintorille. Siellä muodostamme torin kokoisen elävän rauhanmerkin, jota varten toivomme osallistujia ottamaan mukaansa kynttilöitä. Marssilla on myös mukana lähes sata toimijaa; järjestöjä, ammattiyhdistyksiä, uskonnollisia yhteisöjä, teattereita ja yrityksiä.

 

Mainokset

Kaksi suurta juhlaa ja vähän muuta

Eilen Nicaraguan pääkaupungissa Managuassa tuhansia kokoontui juhlimaan vallankumouksen vuosipäivää. 36 vuotta sitten diktaattori Somoza pakeni maasta ja samalla se merkitsi pienelle maalle suuria muutoksia.

Sisällisodassa kuoli melkein 40 tuhatta nicaragualaista. Nykyisin vallankumouksen vuosipäivä on kansallisjuhla. Managuassa juhlinta jatkuu.

Tänään maanantaina 20.7. 2015 Kuuba ja Yhdysvallat tekevät historiaa. Kuubassa ja Yhdysvalloissa avataan molempien maiden suurlähetystöt. Washingtoniin on saapunut suuri ryhmä kuubalaisia, muun muuassa Kuuban ulkoministeri Bruno Rodríguez. Washingtonin juhlaan on odotettavissa noin 500 vierasta.

Havannassa juhlitaan myöhemmin, kun Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerrin aikataulu antaa periksi.

Kuuban ja USA: n suhteiden normalisoituminen merkitsee monille Yhdysvalloissa asuville kuubalaisille pelkoa mahdollisesta palauttamisesta. Arvioiden mukaan noin 25 000 kuubalaista on saanut, syystä tai toisesta, karkoitusmääräys Yhdysvalloista, mutta Castron hallinto ei ole vuosien varrella ottanut niitä ihmisiä vastaan.

Lukijoilleni sen verran Suomen asioista sanoisin, että on ollut ihan mukava lukea hallituspuolueiden ja varsinkin perussuomalaisten selittelyt. Nyt hallituksessa on kolme vanhaa puoluetta kuin kolme marjaa siis. Ei uutta siis.

Kun lukee tai kuuntelee uutisia, toistetaan kielteisiä (ja yleensä samoja) asioita. Suomessa vallitsee itsekästä ajattelua, jossa vahvat puolustelevat omia etuja. Miten kielteisessä ilmapiirissä kansalaiset jaksaisivat parantaa omia asioita ja muiden? Suomi on kuin lamaantuneessa tilassa. Halutaan olla parempia kuin muut, mutta ei haluta olla hyviä ihmisiä muille.

Amerikan maiden huippukokousesta

Perjantaina alkoi Panamassa Amerikan maiden huippukokous. Kokous päättyy muutaman tunnin kuluttua. Tämä on jo seitsemäs huippukokous mantereen historiassa. Siihen osallistuu 35 maan johtajaa koko mantereesta.

Eilen Suomeenkin asti kantautui tietoa Kuuban Raúl Castron ja USA:n Barack Obaman tervehdyksestä. Se on ele, joka osoittaa, että vanhojen pukkiritareiden välillä on sittenkin syntymässä uusi ja eteenpäin menevä suhde.

Obama kuitenkin kokoontui myös muun muassa Brasilian ja Meksikon presidenttien kanssa. Yhteinen mielipide taisi olla se, että koulutus on ratkaiseva tekijä eriarvoisuuden vähentämisessä.

Maiden presidenttien tapaamisten ja kokouksien ohella on kansalaisjärjestöjen ja esimerkiksi mantereen yrittäjien kokouksia. Esimerkiksi 20 maan yrittäjät luovuttivat maiden presidenteille listan, jossa on 30 kehotusta ja ehdotusta talouden kehittämiseksi. Ehdotuksista keskeisimpiä ovat infrastruktuurin ja kaupan vahvistaminen. Sen lisäksi yrittäjät vaativat helpotuksia resurssien saamiseksi muun muassa kasvun vauhdittamiseksi ja innovaation edistämiseksi.

Muuta erikoista.

Kuuba osallistuu nyt vasemmistohenkisten maiden aloitteesta ja koska se oli Ok nyt myös Yhdysvallalle. Obaman ja Castron käden puristuksen lisäksi Panamassa on tapahtunut muuta erikoista.  Esimerkiksi Panamassa asuvat venezuelalaiset buuasivat Venezuelan presidentti Nicolás Madurolle. Jos ennen vanhaan Kuuba aiheutti päänvaivoja yhdysvaltalaisille johtajille, nyt huoli on siirtynyt Venezuelaan. Huippukokouksen alla 20:n maan ex-presidenttiä julkaisi vetoomuksen Venezuelalle oppoitiojohtajien vapauttamiseksi.

Erikoista on ollut myös kuubalaisten vallankumouksellisten ja vastavallankumouksellisten yhteentörmäykset.

Hirviö ”la bestia” on Yhdysvallan presidentin auton kutsumanimi. Se on musta luodinkestävä ja iso limusiini.  Sen pituus on noin kuusi metriä. Se on nähty Panaman kaduilla ja on ollut kaupunkilaisten keskustelunaihe.

Kiintoisaa on sekin, että Chilen presidentti ei ole saapunut Panamán sisäisten ongelmien takia.

Huippukokouksen teema on ”Kehitys yhdenvertaisesti ja yhteistyön haaste Amerikoissa” (Vapaa käännös)

Muuten, Nicaraguasta:

Toimittaja Sanna Cortés valaisee Yleisradion kirjoituksessa Nicaraguan nykyisestä tilanteesta melko osuvasti. Kiitos hänelle!