Ex rentun retoriikkaa

Katselen Youtubista viedeota Neil Hardwickin televisio-ohjelmasta. Ohjelmassa haastatteltavina ovat Juice Leskinen, Irwin Goodman ja Vexi Salmi. Ohjelma on vuodesta 1989.

Ohjelmassa keskustellaan muun muuassa Vexi Salmen kirjoittamasta laulusta (noin min. 25:37). Vexi sanoo, että se laulu olisi voinut jäädä kirjoittamatta, koska häntä ärsyttää se tapa millä jotkut suomalaiset suhtautuvat maahanmuuttajiin. Minä en ole kovin kiinnostunut laulusta, kun kerran sen kirjoittaja on sitä mieltä, että laulu on ymmärretty toisin kuin hän tarkoitti.

Irwin

Kuvakaappaus youtubista.

Sen sijaan minua kiinnostavat Irwinin eli Antti Hammarbergin selitykset. Irwin sanoo, jotenkin niin, että ihmiset ovat sitä mieltä, ”että ensin pitää hoitaa suomalaisten asiat kuntoon ja vasta sitten muiden”. Se on ihan sama lause, joka aika ajoin tulee esiin blogipalstoilla ja keskusteluketjuissa. Ovatkohan suomalaisten asiat ovat menneet pahempaan suuntaan vuodesta 1989, jos vaikka katsoo leipäjonoja tai eriarvoistumista.

Arvioiden mukaan noin 20 000 kansalaista seisoo joka viikko leipäjonoissa. Eläkeläiset, työttömät, lomautetu, ja lapsiperheet ja muut tiukalla olevat jonottavat ruoka-apua. Itä-Suomen yliopistossa on selvitetty miksi kansalaiset joutuvat turvautumaan leipäjonoihin. Raha ei riitä ruokaan, sen jälkeen kun on maksanut vaikkapa vuokralaskun, ym. (tähän tulokseen tuli Itä-Suomen yliopisto).

Vuonna 1989 Suomeen oli tullut muutama sata niin sanottua venepakolaista Vietnamista. Aiemmin oli tullut vielä vähemmän pakolaisia Chilestä.  Somaleita alkoi tulla vasta vuonna 1993 Neuvostoliitosta.  Puhuttiin  somalishokista. Eduskunnassa keskustalainen Sulo Aittoniemi piti palopuheita invaasioista ym. Nyt tiedämme, että suurin osa turvapaikanhakijoista joutuu poistumaan Suomesta. Palopuheet ovat kuitenkin samanlaisia kuin ennen.

Tämä maahanmuuttovastainen retoriikka, jossa asetetaan ”meidän ja muiden köyhät” vastakkain ei ole mitään uutta. Nykyiset maahanmuuttovastustajat ovat jatkaneet ihan rempseästi Irwinin sanoja. Tosin Antti Hammarberg ja muutkaan  maahanmuuttovastustajat eivät esittele ehdotuksia kuinka heikko-osaisten suomalaisten asiat saataisiin kuntoon.

Monet suomalaiset kuitenkin ovat sitä mieltä, että vaikka kuinka huonosti menisi, aina voi auttaa muita. Se, että ihminen on syntynyt Suomessa tai muualla, ei näille ihmisille ole merkitystä. Onneksi tunnen monta tällaista ihmistä.

 

 

Näin unta Timo Soinista

Uskotko uniin? Myönnän, että itse en usko. Jotkut unet voivat tuntua todellisemmilta kuin toiset tai pistävät miettimään. Ehkä se johtuu unen aiheesta tai siitä, miten suhtaudumme unissa esiintyviin ihmisiin.

Muutama kuukausi sitten näin unta jo poismenneistä ihmisistä ja kun heräsin, tuntui siltä kuin he olisivat käyneet meillä. Se oli mukavaa.

Olen kuullut, että jos kertoo näkemästään unesta, se ei toteudu. Jo monta kertaa olen tahtonut kirjoittaa unesta, otsikon unesta. Myönnän, että se oli ihan hyvä uni, mutta koska henkilö on puoluepamppu, vähän hankalaa on kertoa siitä ilman, että joku vetää outoja johtopäätöksiä.

Mitä sille mahtaa, että Timo Soini esiintyi unissani monta kuukautta sitten. Silloin ja ennenkin ja varsinkin nyt olen ollut oikeastaan tuohtunut Timo Soinin tapaan toimia maahanmuuttovastaisten puoluejäsenten suhteen. On rumaa sanoa muka rehellisyyden nimissä olevansa jotakin, mitä ei ole. Samalla, tiedostan, että ystävänä ja vain ihmisenä Soini voi olla ihan mutkaton henkilö ja itse pidän mutkattomista ihmisistä. (En ole koskaan tavannut häntä.) Soini on kuitenkin julkisuuden henkilö, kansanedustaja ja häntä voi ja pitää kritisoida, jos on aihetta.

Eniten harmittaa se, että Soini ja hänen puolueensa kulkevat kahdella raiteella. ”Koirat haukkuvat ja karavaani kulkee” sanovat perussuomalaiset, vaikka se karavaani jyräisi kulkiessa ihmisten perusoikeuksia kuten vapaata liikkuvuutta tai oikeus elää rauhassa sellaisena kuin on. Perussuomalaisten puoluesihteeri ja työmies Putkonen suuttuvat julkisuudessa, jos toimittajat kysyvät suoraan heiltä tai edes vihjaavat, että puolue olisi maahanmuuttovastainen. Ei maahanmuuttopolitiikan kritisoiminen ole maahanmuuttovastaisuutta ja näin se on, niin kauan kun kritiikki pysyy asiallisena lietsomatta kaunaa ja vihaa ihmisten välillä. Silti puolue hyväksyy ja on hiljaa, kun heidän kansanedustajansa tai/ja puolueaktiivinsa esittävät kyseenalaisia mielipiteitä julkisuuteen.

Ehkä se tunne, että julkisuudessa Soinin ym. selityksiä ei kyseenalaisteta ja se tunne, että oikeasti mies, joka voisi vaikuttaa siihen, mihin suuntaan puolueensa tulevaisuudessa menee, ei punnitse oikean tai väärän välillä, ei hyvän tai pahan välillä vaan kannatuksen laskun ja nousun välillä vaikutti ja vaikutta kansalaisten epäluottamukseen perussuomalaisiin.

Moni ehtii varmasti jo kuvitella vaikka mitä otsikosta, mutta ehkä tuotan pettymyksen.

Mies tuli erääseen kahvilaan, jossa olin perheen kanssa, kädet täynnä hillomunkkeja ja kuin suurena ystävänä istui, tarjoili ja jakoi iloisena kaikille pöydän ääressä istuville. Uni tuntui tosi todelliselta ja kun heräsin, katsoin ihan varmuuden vuoksi ympärilleni ja nauroin.

En osaa sanoa olinko helpottunut ja iloinen, koska se oli vain uni vai iloinen siitä, että tuo ihminen oli sittenkin kaikesta huolimatta antelias ja oikeudenmukainen. Ehkä molempia. Kuten alussa sanon, en usko uniin, mutta todellisuus voi olla joskus karumpi kuin mielen tarjoamat ”todellisuudet”.