Luonto on hyvä koulu

18 vuotta sitten Nicaraguan ja Hodurasin itärannikolle rantautui hurrikaani Mitch. Arvioiden mukaan 10 000 ihmistä kuoli ja 9 000 katosi. Mitch on eniten ihmisiä surmannut hurrikaani yli 200 vuoteen. Mitch syntyi hurrikaanikauden loppuvaiheessa, marraskuun alussa vuonna 1998. Olin Suomessa ja muun muassa Suomi-Nicaragua –seura keräsi apua hurrikaanin uhreille.

Eilen Nicaragua oli samassa tilanteessa kuin 18 vuotta sitten. Hurrikaani Otto oli kuitenkin jo rannikon tuultaessa heikompi kuin Mitch, mutta silti se epätietoisuus siitä mitä tulemaan pitää raastoi hermoja. Samoilla hetkillä kun hurrikaani oli rantautunut maahan länsirannikolla, Nicaraguan ja El Salvadorin edustalla Tyynellämerellä iski maanjäristys ja maahan annettiin tsunamivaroitus. Presidentti Daniel Ortega julisti hätätilan. Kaikki tämä tapahtui muutamissa tunnissa.

Soitin kotikylään, mutta linjat eivät toimineet. Viestittelin Facebookin kautta muutamille sukulaisille. Yön aikana oli tullut rauhoittavia viestejä. Hurrikaani oli jo poistumassa maasta.

laguna

Ehkä joku teistä on jo kuullut uutisista, mutta kerron, koska elämä voi muuttua yhtäkkiä. Vielä eilen aamulla harmittelin, että kuinka pimeä tämä marraskuumme oli. Hetken myöhemmin olin hyvin kiitollinen siitä, että olin Suomessa pimeässä, mutta turvassa.

Yksi tuttavistani kirjoitti: ”Luontomme on paras humanismin ja empatian koulu”. Kaikki olivat valmiita auttamaan toisiaan. Nicaragualaiset selvisivät nyt säikähdyksellä. Nyt sataa lunta ja valon määrä kasvaa.

arbolito

Mainokset

Mitä myönteistä löydät Suomesta?

Minun piti kirjoittaa tai oikeastaan kysyä ihmisiltä, jotka sanovat olevansa tolkun ihmisiä tai suvaitsevaisia, että miksi he ovat luovuttaneet mediatilan maahanmuuttoa ja erilaisiin ihmisiin kielteisesti suhtautuville.

Saman kysymyksen voisi esittää myös demareille, vihreille ja vasureille. Puheenvuoro on ollut vapaa kaikille, mutta vain harvat mainittujen puolueiden jäsenet alentuvat osallistumaan julkiseen keskusteluun Puheenvuorossa.

Ei tarvitse seurata vuodesta toiseen Puheenvuorossa käytävää keskustelua huomatakseen, että hallituspuolueet ovat hyvin edustettuina Puheenvuorossa. Onnitellut teille aktiivisuudesta!

Tutkimusten mukaan nämä niin sanotusti suvaitsevaitset ovat sitä mieltä, ettei kannata osallistua julkiseen keskusteluun jossa vain huudetaan. On sanomatta selvää, että hiljaisuus on merkki välinpitämättömyydestä ja jopa hyväksynnästä. Onhan se valitettavasti myös niin, että moni seuraa vain puolueensa edustajia eikä erilaisia ajatuksia.

Annetaan kuitenkin asian olla, koska tässä yhteiskunnan tilassa on liian paljon kielteisiä ajatuksia. EI se maailma ja Suomi parane keskustelemalla vain ja ainoastaan ongelmista. Kaikista ongelmista huolimatta Suomessa on paljon, hyvin paljon myönteisiä asioita. Joka päivä löydän Suomesta kauneutta, iloa, rauhaa, puhdasta luontoa ja ystävällisyyttä. Mitä myönteistä itse löydät?

Lago

Yksi Suomen järvistä.

Voi mansikka

”Kesän parasta”, näin moni sanoo puutarhamansikoista. Noh, maku jokaisella.

Mansikka3

Polkat.

Sain eilen noin 10 kiloa mansikkaa ja ne olivat hyviä! Ne olivat niitä Polkia, jotka ilmeisesti ovat Suomen suosituin lajike. Ylen jutussa sanotaan, että se on yksi vanhimmista lajikkeista.

Mansikka1

Mutta onhan niitä muita lukuisia lajikkeita, joilla on erikoisia nimiä. Luin, että honeoye -mansikkalajikeen nimi tulee intiaaniprinsesasta ja ilmeisesti senga on irlantilaisen tytön nimi. Sonatalla on musikaalinen nimi, mutta entäs jonsok, kent, bounty?

Puutarhamansikka syntyi virginianmansikan (Fragaria virginiana) ja chilenmansikan (Fragaria chiloensis) risteytyksestä. Eurooppaan puutarhamansikka tuli vasta 1700-luvulla. Ajankohtainen aihe, muuten. 🙂 Hymyilen ja tulee mieleen Jukka Väisäsen kirjoitus somaleista.

http://jukkav.puheenvuoro.uusisuomi.fi/37276-somalit-ilostuttavat-elamaa

 

Ikuinen kesä Helsingin keskustassa

Sateinen kesä? -Paikoittain, joo. Sateita saa odottaa suomalaisessa kesässä. Sen sijaan tämän kesän (kevään) erikoisuus on se tuuli, joka on välillä hyvin voimakas.

Kasvipuutarha1

Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha.

Tuulisena päivänä päätin lähteä lasten kanssa Helsinkiin ja käydä katsomassa, mitä kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneisiin oli kätketty, ja se kannatti. Siellä on erilaisia kasveja eri kasvihuoneissa. Korkeassa palmuhuoneessa tunsin olevani jossain kaukana ja ensimmäistä kertaa elämässäni näin kaakaopuun ja hedelmät omin silmin, vaikka itse olen syntynyt maassa, jossa kaakao kasvaa luonnossa.

Kasvipuutarha10

Palmuhuone.

Kasvitarha3

Kaakaopuu.

Mielenkiintoista oli myös lummehuone, jossa kasvaa Paranán ja Paraguay- joesta tuotu jättilumme.

Kasvipuutarha8

”Kasvihuoneiden vetonaula on toisen maailmansodan aikaisista pommituksista selvinnyt parananjättilumme, joka hallitsee valossa kylpevää, trooppista lummehuonetta. Lumpeen lehti voi kasvaa halkaisijaltaan yli kaksimetriseksi, ja kykenee kannattelemaan jopa aikuisen ihmisen painon. ”

Suosittelen nyt teitä käymään tuossa ihanassa ja vehreässä paikassa, kuten myös espanjalaisessa blogissani. Ulkotarhaan pääse ilmaiseksi, mutta kasvihuoneisiin pääsee kahdeksalla eurolla ja lapset 7-17v neljällä eurolla.

Klikkaa tätä, jos haluat tietää vaikkapa aikatauluista.

Kevät on jo täällä

Lauantaina oli aika upea päivä. Talon edessä pelolle tuli kaksi kurkia. Nyt maanantaina siellä on neljä joutsenta.

Minun piti käydä Ikkalan koulussa nyt heti aamulla ja otin kameran mukaan.

Escuela de Ikkala

Upea Ikkalan koulu aamuvalossa.

Yksi jänis juoksi niin nopeasti, etten ehtinyt napata kuvan. Se oli upea näky.

Kevät1

Lehtipuut vihertävät kohta.

Kevät2

Hienoa nähdä, että itsetehty linnunpönttö kelpää talitiaisille.

Kevät3

Noista kukkista tulee aurinko mieleen vaikka kuinka pilvistä olisi. 🙂

Kevät

Lapset rakastavat lätäkköitä.

Harakka ja varis

Olipa kerran harakka ja varis, jotka asustelivat tiheässä metsässä. Joka päivä harakka ja varis tappelivat ja nokkivat toisiaan jokaisesta jyvästä jonka löysivät, siitä huolimatta että ison metsän laidalla oli tosi suuri viljapalsta.

Kylmä ja luminen talvi saapui ja eräänä päivänä harakka löysi rasvapallon, jonka hyvän talon emäntä oli ripustanut yhden metsän puun oksaan pikkulintuja varten. Vaikka kuinka nainen odotti näkevänsä punatulkkuja ja muita metsän pikkulintuja, vain harakka laskeutui rasvapalloa maistelemaan.

Korkeasta puun latvasta varis näki, kuinka harakka söi tyytyväisenä. Ujostellen varis laskeutui katsomaan, suostuisiko harakka jakamaan ruokansa. Harakka söi kaiken minkä jaksoi, ja varis reppanan piti tyytyä murusiin jotka tipahtelivat kylmään lumeen. Parempi vähän kuin ei mitään, ja parempi muruset nokittelun sijasta.

Urraca2Satu on kirjoitettu pari päivää sitten espanjankieliseen blogiin ja on saanut paljon lukijoita!

Espanjaksi: La urraca y la corneja