Luonto on hyvä koulu

18 vuotta sitten Nicaraguan ja Hodurasin itärannikolle rantautui hurrikaani Mitch. Arvioiden mukaan 10 000 ihmistä kuoli ja 9 000 katosi. Mitch on eniten ihmisiä surmannut hurrikaani yli 200 vuoteen. Mitch syntyi hurrikaanikauden loppuvaiheessa, marraskuun alussa vuonna 1998. Olin Suomessa ja muun muassa Suomi-Nicaragua –seura keräsi apua hurrikaanin uhreille.

Eilen Nicaragua oli samassa tilanteessa kuin 18 vuotta sitten. Hurrikaani Otto oli kuitenkin jo rannikon tuultaessa heikompi kuin Mitch, mutta silti se epätietoisuus siitä mitä tulemaan pitää raastoi hermoja. Samoilla hetkillä kun hurrikaani oli rantautunut maahan länsirannikolla, Nicaraguan ja El Salvadorin edustalla Tyynellämerellä iski maanjäristys ja maahan annettiin tsunamivaroitus. Presidentti Daniel Ortega julisti hätätilan. Kaikki tämä tapahtui muutamissa tunnissa.

Soitin kotikylään, mutta linjat eivät toimineet. Viestittelin Facebookin kautta muutamille sukulaisille. Yön aikana oli tullut rauhoittavia viestejä. Hurrikaani oli jo poistumassa maasta.

laguna

Ehkä joku teistä on jo kuullut uutisista, mutta kerron, koska elämä voi muuttua yhtäkkiä. Vielä eilen aamulla harmittelin, että kuinka pimeä tämä marraskuumme oli. Hetken myöhemmin olin hyvin kiitollinen siitä, että olin Suomessa pimeässä, mutta turvassa.

Yksi tuttavistani kirjoitti: ”Luontomme on paras humanismin ja empatian koulu”. Kaikki olivat valmiita auttamaan toisiaan. Nicaragualaiset selvisivät nyt säikähdyksellä. Nyt sataa lunta ja valon määrä kasvaa.

arbolito

Mainokset

Kaupungin rauniot Hondurasin viidakosta

Kansainvälinen tutkijaryhmä on löytänyt Hondurasin sademetsän keskeltä tuntemattomalle kansalle kuuluneen suurkaupungin rauniot. Asiasta kertoo National Geographic -tiedelehti, jonka toimittaja ja kuvaaja olivat ryhmässä mukana.

”Kadonneessa kaupungissa Mosquitian sademetsässä elänyt kansa on tutkijoille täysi mysteeri. Kaupungille ei edes ole nimeä. Keski-Amerikan maya-kulttuuria sen sijaan on tutkittu perusteellisesti.

Hondurasissa on elänyt legenda mystisestä Ciudad Blancasta, ”valkoisesta kaupungista” tai ”Apinajumalan kaupungista”.

Löydön jälkeen tutkijat eivät enää usko Ciudad Blancaan. He arvelevat, että viidakon kätkössä voi olla useitakin kadonneita kaupunkeja, jotka muodostavat paljon enemmän kuin legenda antaa ymmärtää. Kyseessä olisi kokonaan unohdettu kulttuuri.

Tutkijoita innostaa myös havainto, ettei kaupunkia ole ilmeisesti millään tavalla aikojen saatossa ryöstetty, vaan alkuperäiset esineet ovat tallella”

Suosittelen käymään katsomassa National Geographic -lehden valokuvia. Kirjoitukset ja selitykset löydöksestä herättävät kysymyksiä.

Iloitsen kovasti löydöksestä, mutta samalla en voi olla miettimättä, että mihin ne esineet nyt päätyvät ja kuka hyötyy noista löydöksistä? Hondurasilaisessa lehdessä sanotaan, että paikkaa ei ole paljastettu julkisuuteen rosvojen välttämiseksi. Onko satelittitekniikan aikana edes mahdollista salata sellaisia paikkoja? Varmasti Honduras tarvitsee tukea suojellakseen löydöksiä, muuten voi käydä köpelösti.

Muuten löytämisestä intiaanien keskuudessa on vahvasti ollut sellainen käsitys, ettei löydöksistä voi puhua, koska ne kulttuurit ovat olleet kauan siellä olemassa. Noh, tämä on löydös kadonneesta kaupungista tai kadonneista kaupungeista. Työryhmässä oli yhdysvaltalaisia ja hondurasilaisia tutkijoita. Tutkijat eivät enää usko ”valkoiseen kaupunkiin” tai kadotettuun kaupunkiin vaan uskovat, että viidakossa on kyse laajemmasta kadonnesta kulttuurista, jossa on ollut erilaisia kaupunkeja.

Centroamérica