Jeesuskaan ei syntynyt Suomessa

Pidän minua aikuisemmista ihmisistä, koska heillä on varastoituna paljon elämänkokemuksia ja viisauksia. Heidän kanssaan on helppo keskustella.

Näen torilla lempeäkasvoisen, hymyilevän herran tulemassa. Siis sellainen, jonka kanssa voisi vaihtaa muutamia sanoja. Lähestyn ja kysyn häneltä, että oletteko tulossa samaan tilaisuuteen kuin minä.

Hän vastaa myöntävästi ja kertoi, että hän tuli kuuntelemaan muun muassa Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askolaa. Samalla meihin liittyy kolmas henkilö, joka tarjoilee meille herneitä ja kertoo olevansa Kallion seurakunnan pastori.

Huomaan, että herralla, jonka kanssa keskustelen, on yllään papin musta paita, jossa on papin kaulus. Herra esittäyttyy katolisen kirkon piispana. Herra, jonka kanssa keskustelen, on siis piispa Teemu Jyrki Juhani Sippo. Esittäydyn hairahtuneena lampaana. Kerroin toki, mitä monesti olen sanonut, että elin lapsuuteni hyvin uskovaisessa kylässä Nicaraguan pohjoisosassa. Kiitos isöäidille katolisen kirkon oppit ovat hyvin tuttuja. Sitten Kuuban vuosina uskonto hävisi.

Keskustelemme Kuubasta ja siitä, että on ollut vaikeaa, mutta on jo merkkejä edistymisaskeleista. Juttelemme uudesta paavista ja hänen merkityksestään Latinalaisen Amerikan katolisille. Olemme samaa mieltä siitä, että se on toivoa antavaa.

Taisin kysyä piispalta ja pastorilta, että miksi he olivat siellä. Vastauksena kuulen, että jotta me kaikki voimme elää sovussa ja eihän Jeesuskaan ole syntyperäinen suomalainen.

Pastor kiiuruhti muualle ja pyysin piispaa yhteiseen kuvaan. Kysyn lähellä olevalta herralta, vosiko hän ottaa kuvan meistä. Kuva otetaan, ja sanomme iloisesti hyvästi.

Piispa

Piispa Teemu Sippo ja minä Meillä on unelma -mielenosoituksessa. 28.7.2015

Kysyn valokuvaajaltamme, että miksi hän on tullut samaan tilaisuuteen. Hän vastaa, että hänen poikansa on naimisissä kuubalaisen kanssa ja heillä on kaksi tytärtä. Koko perhe kolmen sukupolven voimin on siellä minun vieressäni. Tervehdin heitä. Nuori kuubalainen nainen on Santiago de Cubasta, siis samasta kaupungista, jossa asuin neljä vuotta ja jossa opiskelin journalismia yliopistossa. Ilonen kohtaaminen, jota säesti kahden iloisen tytön naurut. Pidän niin paljon lapsistakin, heidän ilostaan ja viattomuudestaan.

”Jeesus ei puhunut suomea”

Olen iloinen saadessani olla kanssanne täällä Kansalaistorilla; monikulttuurinen, avoin, tasa-arvoinen Suomi ei saa olla vain unelma, vaan todellisuus, jonka me tänne tullessamme tahdomme ja teemme.

Monikulttuurinen Suomi ei ole meidän sukupolvemme uusi idea. Kannattaessamme monikulttuurista Suomea, me liitymme Suomen menestystarinoihin – esi-isiemme ja esiäitiemme oivalluksiin. Suomen taide ja talouselämä on aina ammentanut kansainvälisestä vuorovaikutuksesta. Vieras ei ole ollut uhka, vaan mahdollisuus.

Miksi kadottaisimme tämän suomalaisuuteen kuuluvan rikkauden? Miten meistä on tullut näin pelokkaita? Mitä meille on tapahtunut, jos oma identiteettimme on niin ohut, että erilaisen kohtaaminen uhkaa sen olemassaolon?

Kristittynä sanoudun irti vihapuheista ja pelkokuvista. Lähtökohtaisesti kristitty on globaali kansalainen: Jeesus ei puhunut suomea eikä Luther tiennyt maastamme juuri mitään.

Kristittynä liityn ihmisoikeuksien puolustajiin ja uskontorauhan kannattajiin; toisen usko ei ole minun tai oman uskontokuntani uhka. Avoimuutemme ei voi kuitenkaan muuttua sellaiseksi sinisilmäisyydeksi, jossa väkivalta, naisten alistaminen tai ihmisten vaientaminen hyväksytään.

Haluan elää Suomessa, jossa tarvitsemme toisiamme, jossa kiinnostumme toisistamme, jossa aistimme toistemme haavat ja haaveet.

Tämä Unelma-tapahtuma kuljettaa meitä kohti satavuotista Suomea; Suomea, jolla on avoin sydän!”

Piispa Irja Askolan puhe 28.7.2015 Kansalaistorin Meillä on unelma -mielenosoituksessa

Mainokset