Kalastajakylien humanismi myös EU:n neuvottelupöytiin

Tämä on jo vakava kirjoitus tärkeästä kansainvälisestä aiheesta.

Viime päivinä on kiinnittey huomiota siihen ihmisvirtaan, joka kulkee etupäässä Afrikasta yrittäen päästä Euroopan Unionin maihin. Italia ja Espaja ovat olleet tulijoiden virtojen paineiden alla.

Toisin kuin Suomessa, jossa uutisoinissa ja julkisessa keskustelussa luvut ovat keskeisessä asemassa, esimerkiksi Espanjan julkisessa keskustelussa korostuu myös hädässä olevien ihmisten auttaminen.

Ihmiset pyrkivät pois omasta kotimaasta konflinktien mutta myös taloudellisten syiden takia. Kuka haluaisi jäädä paikkoihin, joissa ei ole mahdollista kehittyä ja jossa eläminen on minuuteista minuutteihin kamppailua? YK:n mukaan joka minuutti 8 ihmistä maailmassa lähtee omasta kodistaan pakotettuna lähtemään.

Arvioiden mukaan vuona 2011 noin 43,3 miljoonaa ihmistä oli siirretty voimakeinoin vainon ja konfliktien takia. Siirtolaisista noin 46 prosenttia on lapsia.

Euroopassa luvut ovat kasvaneet viime vuosina. EnVuonna 2014 EU sai 626.000 turvapaikanhakemusta. Tänä vuonna on arvioitu, että vain Saksaan tehdään 450 000 turvapaikanhakemusta! Paitsi se, että ihmiset kuolevat matkalla ja saapuvat Euroopaan hakemaan turvapaikansa, ongelma on myös se, että Lybian ja muiden Afrikan maiden rannoilla tuhansia ihmisiä odottaa laivansa.

Ihmisvirrat ja samalla tragediat jatkuvat vuodesta toiseen. Tiedostusvälineet ovat täynnä toimittajien ja poliitikoiden vähemmän tai enemmän varteenotettavia ehdotuksia. Liian usein ehdotukset keskittyvät hoittamaan seurauksia, mutta ei syihin, jotka aiheuttavat siirtolaisuutta.

Kova politiikka, jossa vaaditaan laivojen hajottamista, muurien ja aitojen rakentamista, ihmisten viemistä pakolaisleireihin, ym. vaatii myös kehistysyhteistyörahojen vähentämistä, aseiden vientiä, konfliktien kovenemista ja ihmisten ja uskontojen vastakkainasettelemista.

Eurooppa huolestuu, koska köyhät koputtelevat omien rajojen muureihin ja hyppivät rajojen yli, mutta konfliktien alueilla ja muissa maapallon osissa on myös suuria ihmivirtoja, joista tiedämme hyvin vähän.

Valtioiden keskeinen yhteistyö on keskeisessä asemassa. Silloin kun konfliktit syntyvät ja kehittyvät, pakolaisongelmien syntyminen ei näyttä olevan poliitikoiden huoleissa. Libyan tilanne on osuva esimerkki. Jotkut sanovat, että kun Gaddafi hallitsi Libyassa, siirtolaisongelma pysyi jotenkin hallinnassa. Tuskin Gaddafikaan puuttui siirtolaisuuden syihin ja yritti parantaa ihmisten oloja lähtömaassa. Gaddafi vain piti Italiaa tyytyväisenä pidättämällä siirtolaisia ja viemällä heitä leireihin.

On julmaa toivoa, että hekkokuntoiset veneet hoitaisivat rajavartijoiden suojelutehtävän ja matkustajat kuolisivat meressä. Ihmisten elinmahdollisuuksien helpottaminen omassa kodissa, kylissä ja kaupungeissa on ongelman avain ja siinä kehistysyhteistyö on ollut edes yksi mahdollisuus. Nyt EU:n raha palaa ihmisvirtojen pysäyttämiseksi ja ihmisten sijoittamiseksi, kun kehitysyhteistyöllä voitaisiin antaa mahdollisuuksia elämiseen ihmisten omalla lähiseudulla.

Siitrtolaisongelma ei ole vain Euroopan Unionin maiden ongelma vaan koko kansainvälisen yhteisön. Se on humanitaarinen kriisi, joka koskettaa myös niitä maita joista lähdetään.

Talouspakotteiden asettamisen, kehistysyhteistyön luopumisen sijasta pitäisi lisätä kehitysprojekteja tai avata reiluja väyliä Eurooppaan haluaville. Kielloilla ja tiukalla rajapolitiikalla ylläpidetään ihmissalakuljettajien bisnestä yllä.

Ihmisyyttä tarvitaan neuvottelupöydissä, päättäjien kabineteissa eikä vain kalastajakylissä Etelä-Euroopassa ja Aasiassa. Kunnioitukseni siirtolaisia auttaville kyläläisille.

Siirtolaiset

Välimeren tragedia on jatkunut vuodesta toiseen. Foto UNHCR