Suomen kieleen hurahtanut!

Keskustelin viime viikolla Ykkössanomien toimittajan kanssa. Kirsi Seppälän kirjoittama haastattelu ilmestyi eilisessä lehdessä. Haastattelu on luettavissa vain lehden paperiversiossa.

Tässä muutamia ajatuksia.

”Nicaraguasta Kuuban kautta Suomeen muuttaneella Ana María Gutiérrez Soraisella on pitkä kokemus Suomessa asumisesta. Ikkalassa asuva Anaa huolestuttaa lähikoulun pysyvyys.

– …Kun muutimme Ikkalaan, tiesimme ettei täällä ole muita kunnan palveluita kuin koulu. Koulun läheisyys oli yksi muuttamisen syy…”

Kerroin myös, että meidän yläkoululaisemme menevät nyt 22 kilometrin päähän Oinolaan vaikka Karkkilassa on kahdeksan kilometrin päässä hyvä koulu. Miten kuntien välinen yhteistyö on näin heikkoa? Oli kuvaava, kun yksi äiti kysyi, miksi maksamme veroja Lohjalle, joka haluaa viedä palveluja täältä. Ikkalassa ja Pusulassa on henki, että oli virhe liittyä Lohjaan.

Toimittaja kirjoitti ammatti- ja työasioista ja kertoo oikein, että ”Siksi maahanmuuttokeskustelun sävyttömyys hätkähdyttää…”

– Internetissä on kaksi leiriä, rasistit ja rasismin vastustajat, jotka hyökkäävät toisiaan vastaan. Ääripäät palvelevat mielipiteillään vain toisiaan, sillä välissä on suurin osa suomalaisista, joita keskustelu ei tavoita…

– Maahanmuuttajista ei pitäisi puhua ryhmänä vaan ihmisinä. Keskustelu on kärjistynyt (myös), koska sitä pitävät yllä sensaatiomedia ja poliitikot. tavallisia maahanmuuttajien arkitarinoita ei nosteta esiin. Moni on pysähtynyt ajatukseen maahanmuuttajista juuri tulleina reppanoina, eikä ajattele niitä, jotka ovat kotiutuneet tänne ja edistävät yhteiskuntaa käymällä töissä ja maksamalla veroja.”

Haastattelu on pitkä ja sen pointti oli se, että ihmisinä me kannamme esimerkiksi äitinä samanlaisia huolia lapsistamme. Arjessa suorat kontaktit muiden ihmisten kanssa on elämän suola. se paras Facebook, kuten naapurini sanoo.

Suomen ja minkä tahansa kielen opiskelijoille annoin vinkiksi Ollin suomen kielen opetusmenetelmän: ”Mieheni opetti suomea jo Kuubassa. Hän merkitsi kaikki sanat huonekaluihin ja tavaroihin ja opin sanoja niin.” Lukemalla jatkuvasti niitä. Ja se on muuten totta, että hurahdin suomen kieleen!

”Blogin kirjoittaminen on ollut oppimisprosessi siitä miten kirjoitan, koska joudun miettimään miten ilmaisen ajatuksiani oikein.”

Jos joku lukee, se vain innostaa kirjoittamaan. Kiitos lukijoille!

DSCN7156

Talo on vielä ihan kesken, mutta kauniiksi se vielä muuttuu.

Ana on ehtinyt syödä jo mustaa makkaraakin

Oli joulukuussa vuonna 1993. Olin ollut Suomessa vain vuoden ja Selkouutisen Ritva Gustafsson, Dinah Krenzler, Svetlana Lamminen, Antti Lipiäinen ja Renata Syrjälä haastattelivat Tampereen yliopistossa opiskelevia ulkomaalaisia. He kyselivät ulkomaalaisilta, millaisia kokemuksia heillä oli asumisesta Suomessa. Olin yksi haastatelluista.

Haastattelu löytyy vanhasta laatikosta.   Huvitti lukea, mitä mieltä olin 21 vuotta sitten. Tässä muutamia kysymyksiä ja vastauksiani:

IMG_4655

Mistä olet kotoisin?

Ana: Nicaraguasta.

Nykyisin sanon, että Ikkalasta tai Achuapasta. Ikkala on kotikyläni ja Achuapa on synnyinkyläni.

Mitä teet?

Ana: Opiskelen toimittajaksi.

Noh, opiskelin myös aikuiskasvatusta, filosofiaa ja myöhemmin jopa kansainvälistä projektityötä!

Millaisia harrastuksia sinulla on?

Ana: Pidän tanssimisesta ja tietysti saunomisesta.

Myöhemmin olen opettanut tanssia ja ehkä isona opetan oikeata saunomista muualla maailmassa. Saunakulttuurin opettelu voisi olla yksi vientituote, ellei joku ole jo myymässä sitä. 😀

Oletko tutustunut suomalaiseen kulttuuriin kotimaassasi vai Suomessa?

Ana: Suomessa, koska Nicaraguassa ihmiset eivät tiedä kovin paljon Suomesta. (Piti sanoa, että Nicaraguassa ja Kuubassa ihmiset eivät tiedä kovin paljon Suomesta. Olin tullut Kuubasta, jossa asuin ja opiskelin 10 vuotta).

Ovatko syksy ja talvi masentavaa aikaa?

Ana: Ei, koska pidän talvesta ja valkoisesta lumesta. Ehkä ihmiset ovat hieman masentavan näköisiä talvella. (Sorry! :D)

Viime aikoina tuntuu siltä, että myös kesällä ainakin media vaipuu synkkyyteen.

Oletko viihtynyt Suomessa?

Ana: Kyllä.

Nyt lisäisin siihen, että erinomaisesti.

Syötkö mustaa makkaraa? Toimittajat selittivät, että se on tamperelaista hyvin oudon näköistä tummaa makkaraa!

Ana: Kyllä. Siitä pidän oikein paljon, erityisesti puolukkahillon kanssa.

Nykyisinkin pidän kovasti.

Onko sinulle sattunut kommelluksia?

Ana: Varmasti on, mutta mitään erikoista ei tule mieleeni juuri nyt.

Nyt muistan, kun sanoin yhdelle miehelle, joka kysyi, että olenko viihtynyt Rajamäellä, että kyllä, koska se on niin ihana käpykylä. Voitte kuvitella miehen naaman. 😀

Suositteletko ystävillesi, että he tulisivat käymään Suomessa?

Ana: Kyllä, olisi hauskaa, jos ystäviäni tulisi käymään.

Äiti on käynyt kerran. Se oli kesällä ja ihastui erityisesti suomalaiseen luontoon ja kuinka kaupungit koristelevat kadut ja puistot kukka-asetelmilla. Siisteys on saanut kehuja. Sen sijaan hiljaisuus oli hänelle yllätys. Äiti kysyi tavallisena sunnuntaina, kun Turun kaduilla ei näkynyt paljon ihmisiä, että oliko suruaika?

Nyt toivon kovasti, että sisko tulisi käymään, mutta talvella vaikkapa viettämään joulua.

IMG_4657

Missä Mariann ja Nathan mahtavat nyt olla?