Jokainen lapsi on hyvän joulun arvoinen

Kolmevuotias poika kysyy: ”Onko tänään joulu ja mikä se on?” Vastaan, että joulu on kohta. Vastauksena siihen mitä joulu on, sanon että se on Jeesus-lapsen syntymäpäivä. Se on kai joulun ydin, mutta silti jäin miettimään mitä joulu sinänsä lasten kannalta voi tarkoittaa. Jokainen meistä muistaa lapsuutensa joulun. Muistot voivat olla hyviä tai huonoja, mutta hyvät muistot kuitenkin kantavat meitä eteenpäin elämässämme.

Lämpimin muistoni lapsuuteni joulusta Nicaraguassa oli se, kun isoäiti ja äiti herättivät meidät keskiyön messuun, jossa laulettiin joululauluja. Perhe, naapurit ja koko kylä olivat rauhallisesti samassa paikassa ja se antoi turvaa ja ehkä viesti rakkaudesta. Messun jälkeen oli helppo mennä sänkyyn nukkumaan. Aamulla, kun heräsimme lasten riemu kuului kaikkialla. Saadut lahjat oli hauska näyttää ja jakaa muiden kanssa. Näin ei tietenkään ollut kaikkien lasten kohdalla.

Ja mitä lahjoja saimme kun vanhemmilla ei ollut varaa vaikkapa kyläkaupan peleihin tai hienoon nukkeen? –Yleensä sain pienen vaatimaton nuken tai pallon. Yksinhuoltaja- ja viiden lapsen äiti kuitenkin piti huolta, että hänen lapsensa saisivat jouluateriansa ja puhtaat vaateet juhlan kunniaksi. Söimme mm. pähkinöitä, hedelmiä ja täytettyä kanaa, lauloimme ja jopa tanssimme. Teini- ja aikuisiässä Kuubassa kaipasin joulua. Sosialistisessa maassa sitä ei vietetty. Kun muutin Suomeen, ja nyt ajattelen vielä, että tulin varsinaiseen joulumaahan.

Muistot ovat tärkeitä, mutta tänä jouluna tärkeintä on varmistaa, että lapsemme saisivat ansaitsemansa joulun. Joulu taita alkaa jo siitä kun sytytämme kynttilöitä pimeän päivän piristeeksi, kun ikkunalle laitamme kynttelikön tai vain askartelemiamme lumihiutaleita ja laitamme pihalle valosarjoja. Joululta tuntuu myös kun vasta kirjoittamaan oppinut 6 vuotias kirjoittaa kirjeen joulupukille ja toivoo jokaiselle perheen jäsenelle jotakin hyvää.

Joulu on täynnä tuoksuja: kukkien tuoksu, glögin tuoksu, kinkun tuoksu ja piparien tuoksu. Piparkakkujen tekemiseen voi osallistua koko perhe. Se yhdistää ja tekee siitä meidän perheemme jutun. Se onnistuu kun antaa tilaa lapsen mielikuvitukselle ja mahdottomalle jauhosotkulle. Jos pipareita ei kuitenkaan jaksa tehdä, kaupasta voi hankia niitä, juoda glögiä, kuunnella tai laulaa joululauluja, kertoa lapsille tarinoita tai istua vain lapsen vieressä.

Jokainen meistä voi rakentaa perheellensä haluamansa joulun perheen pienimmät jäsenet huomioon ottaen. Ei kuitenkaan pitäisi käydä niin kuin tuttavalleni Ritvalle, joka jakoi lappuja viidelle lapselle ja pyysi heitä ehdottamaan ruokia jouluaaton ateriaan. Kaikissa lapuissa luki: pitsa, hampurilainen ja lihapullia. Yhteisymmärrykseen päästiin kun sovittiin, että jouluna tarjotaan lihapullia ja uudenvuoden aattona pitsaa ja hampurilaisia. Kuten teini ilmaisi siis ”joulu onnistuu lasten kannalta aina jos on turvallista ja on joku, johon voi luottaa. Kaikki muu hyvä on vain plussaa”.

Jaettu ilo on paras ilo, sanotaan. Hyvä joulumieli tulee myös muiden auttamisesta. Auttaa voi tänä jouluna monella tavalla: Minusta on myös tärkeää muistaa, että Punainen Risti tarvitsee verenluovuttajia.

HYVÄÄ JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE PIENILLE JA ISOILLE LAPSILLE!

Kirjoitus ilmestyi vuonna 2008 Uuden Suomen Puheenvuorossa. Sinne tuli pari kommenttia. Hienoa silloiselle aloittavalle blogistille! 🙂 Nyt tämä teksti on vähän muokattu.

Poikani on jo kohta 11-vuotias ja odottaa joulua yhtä innostuneesti kuin silloin ennen.

Tarjeta

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s