Jännittävät päivät!

Tämä on se aika vuodesta, jolloin vasta valkolakkinsa saaneet nuoret vastaanottavat kirjeitä eri oppilaitoksissa, joissa ilmoitetaan heille, tulivatko hyväksytyiksi vai ei.

Meillä on kaksi nuorta tyttöä, jotka ovat tuossa elämän vaiheessa.

Viime viikolla lapsistamme toiseksi vanhin sai kirjeen Helsingin yliopistosta, että hänet on valittu humanistiseen tiedekuntaan. Vastausta oli odotettu, ja se on tuonut paitsi iloa ja ylpeyttä, myös helpotusta. Yli kahdeksastasadasta hakijasta sisään pääsi vain 38 ja hän on yksi heistä.
Lapsi ei käynyt missään valmennuskursseilla ja ensimmäisellä yrityksellä selvisi pääsykokeesta! Myös lukion arvosanat ratkaisivat. Kerron tämän vain siksi, että kannattaa panostaa lukioon ja ahkeroida. Suomessa ovet avautuvat, kun tekee kaikkensa, tai ainakin melkein avautuvat.

Meidän vanhin lapsemme, vain vuoden vanhempi kuin sisaruksensa, pääsi viime vuonna Helsingin yliopistoon opiskelemaan kemiaa. Hän halusi alusta lähtien opiskella lääkäriksi ja osallistui viime vuonna pääsykokeen ja rannalle jäi. Tänä keväänä tyttö lähetti taas hakemuksensa lääketieteeseen ja osallistui pääsykokeeseen. Hän jäi neljä pistettä vaille. Mälsää, mutta tyttö sanoi yrittävänsä taas.

Sen lisäksi lapsi oli keväällä lähettänyt hakemuksen ja opiskelutodistuksia kolmeen lääketieteen laitokseen Ruotsiin. Ruotsissa ei ole pääsykokeita, ja lukion arvosanat ratkaisevat. Ulkomaalaisilla ei ole kiintiöitä. Pari viikkoa sitten hän sai viestin, että hänellä oli korkeimmat arvosanat, ja tänään hänelle tuli vastaus, että oli pääsyt Uppsalan yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Iloa, iloa, mutta rehellisesti myös surua, että lapsi lähtee Itämeren toiselle puolelle. Olen yrittänyt sanoa itselleni, että lähdinhän minäkin kauas kotoa. Eikä lapsi menee mihin tahansa maahan, vaan naapurimaan Ruotsiin ja hyvään yliopistoon. Onhan Uppsalan yliopisto Pohjoismaiden vanhin.

Mietin ensiksi, että miksi Suomessa lääketieteen opiskelupaikan saaminen on niin hankalaa. Kuinka moni nuori lähtee Suomesta muille maille opiskelemaan sitä mitä todella haluaa, koska Suomessa se ei onnistu? Kuinka moni heistä tulee takaisin?

Yritän lohduttautua sillä, että opiskelu ulkomailla tarkoittaa toisen kielen parempaa hallintaa ja toisen maan kulttuuriin lähentymistä. Toisenlaisiin elämankatsomukseeen tutustumista ja ennen kaikkea saada sen ammatti, jotta todella haluaa. Kesä 2014 on ollut jännityksiä täynnä ja jatkossa jännitämme, kuinka lapset selviytyvät opiskelusta ja arjesta itsenäisinä. Kai se on vanhempien tehtävä iloita ja jännittää lastensa puolesta.

Tytöt ovat tehneet kovasti, määrätietoisesti ja periksiantamattomasti työtä itsensä vuoksi ja onnistuneet todella upeasti. Ehkä tästä moni muu nuori saa innostusta. Aina pitää yrittää, vaikka kuinka jännittyneitä ne hassut vanhemmat olisivat.

Jokainen valkolakinsa saanut ansaitsee opiskelupaikansa.

Jokainen valkolakinsa saanut ansaitsee opiskelupaikansa.

En español: Acceso a la universidad en Finlandia y en Suecia

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s